Osanotto

Löytyipä hyvin paljastava meemi, johon tavoistani poiketen yritän osallistua.

13 asiaa, joista pidän

- Eläimet
- Vuodenaikojen vaihtelu
- Musiikki
- Musiikin kuuntelu
- Soittaminen
- Ystävät
- Uiminen
- Ratsastus
- Aurinko
- Uuden kirjan uudet kannet ja sivut, joita kukaan ei ole vielä klähminyt likaisilla näpeillään.
- Juokseminen
- Ihmisen tuoksu
- Ananas

12 elokuvaa

- Kaikki äidistäni
- Huono kasvatus
- Motorcycle Diaries
- Cafe Bagdad
- Night on Earth
- Indiana Jones (kaikki)
- Kill Bill 1 ja 2
- Pulp Fiction
- Paistetut vihreät tomaatit
- Levoton Sussie
- Kopps
- Koirankynnen leikkaaja

11 esikuvaa

Tämä on todella hankala. Yksitoista on melko suuri määrä idoleita. Molemmat mummuni ovat niin suuria persoonia, että tuskin edes 11 sijaa riittää heitä varten.

10 fyysistä asiaa itsestäni

- Olen pitkä
- Minulla on tummanruskeat silmät
- Minulla on pitkä tukka
- Olen voimakas
- Haluaisin paremmat hauikset ja olkapäät
- Kesäisin nukun vähän
- Minulla kippuravarpaat, jotka ovat peritty ominaisuus, ei tulosta liian pienistä kengistä
- Rustoiset korvalehdet
- Kosketusherkkä niska
- Valkoiset hampaat

8 suosikki ruokaa/juomaa

- Vesi
- Vodka
- Pinaattipiiras
- Keitetyt perunat
- Aasialainen ruoka
- Kasvisruuat
- Lakritsijäätelö
- Ananas

7 ihmistä, joita haluaisit suudella

On joitakin, joita haluaisi suudella, mutta jätän asian siksi, että kuvitelmissa nämä ihmiset ovat paljon parempia suutelijoita, kuin todennäköisesti ovat oikeassa elämässä.

6 asiaa, jotka ärsyttävät

- Eläinrääkkääjät
- Kiire
- Äänekkäästi ruokaa massuttavat
- Epäjärjestys
- Puhumattomuus
- Teräsbetonin biisi ”Orjatar”, joka on jäänyt soimaan ikuisesti päähäni ja vieläpä ystäväni aviomiehen esittämänä. Sitä falsettia ei voi unohtaa...

5 asiaa, joita kosketan päivittäin

- Kissat
- Iho
- Hiukset
- Metalli
- Puu

4 tv-sarjaa, joita olen joskus katsonut

Näitä olisi enemmänkin tähän listattavaksi. Luulisi, etten ole elämäni aika ehtinyt muuta tehdä, kuin katsoa televisiota. Todellisuudessa olen ehtinyt vaikka mitä. Ennen tv-ohjelmat vain alkoivat niin aikaisin ja loppuivat viimeistään ennen iltakymmentä.Tässä vaaditut neljä.

- Sinkkuelämää
- Salaiset kansiot
- Ihmemies
- Taxi

(Tällä kertaa ulos listasta jäivät Ritari Ässä, Rimakauhua ja rakkautta, Dharma ja Greg, Frendit, Frasier, Beverly Hills, Bill Cosby Show, Hollywood Beat, Lumisen virran mies, Dallas, Lemmenlaiva...)

3 asiaa, joihin pukeudun päivittäin

- Alushousut
- Kengät
- Aamutakki

2 julkkista, joihin olen ollut ihastunut

-Matti Nykänen
- Johnny Depp

1 asia, jonka haluan kaikkien tietävän minusta

- Minulla on kaksi syntymämerkkiä. Islanti vasemmalla alaselässä ja Afrikan manner vatsassa navan yläpuolella.

Reikä taivaassa

Työnarkomaanin koti-ikävä

Kotimme on pakattu homeremontin vuoksi muoveihin. Sohvat, kirjahyllyt, stereot, taulut ja matot erottuvat epäselvinä hahmoina niiden alta. Tunnistan esineet, mutta en pääse niihin käsiksi.

Minulla on koti-ikävä. Tunne on tuttu lapsuudesta, ja luulin sen myös sinne kuuluvan. En uskonut, että se palaisi aikuisena - etenkään näin voimakkaana.

Ikävöin yksinkertaisia asioita. Omia astioita ja tiskikonetta. Omaa sohvaa, jossa nyhjöttää rauhassa ja kaivella varpaita. Stereoita joista kuunnella juuri sitä mitä haluaa. Minulla on ikävä verhojani, vaatekaappejani ja tapetteja, viime syksynä valittuja ja nyt alas revittyjä.

Aikataulun mukaan alkujaan kaksi viikkoa kestävän remontin tulisi olla huomenna valmis. Käytyäni juuri äsken sitä katsomassa, epäilykseni ajoituksen pitämättömyydestä varmistui. Seiniä tai mitään muutakaan ei ole vielä maalattu tai tapetoitu. Kaikki oli kovin keskeneräistä. Seuraavaksi remonttimiehet tekevät huomenna tiiviin ympärivuorokautisen työrupeaman tai pääsen kotiin vasta myöhemmin. Paljon myöhemmin.

Muovitettu keskeneräinen koti oli raskasta katseltavaa.
Mieleni teki hetkeksi istahtaa alas muovitetulle lattialle, tirauttaa pari kyyneltä ja sääliä surkeaa kohtaloani. Mutta koska olen kova tyyppi, en tietenkään tehnyt niin, vaan hengitin syvään ja lähdin katsomaan elokuvaa.

***
Työläisen elämä on vienyt mukanaan. On jokseenkin helppo uppoutua, antaa ajatusten askarrella päivittäisten työasioiden parissa ja unohtaa kaikki muu. En juuri pidä yllä sosiaalisia suhteitani, ei tule kirjoitettua mitään, luen äärimmäisen vähän, enkä kuuntele musiikkia. Teen vain ja ainoastaan pitkiä päiviä töissä.

Jotta kehittelemäni rutiinielämä ei olisi liian helppoa, aloitan kesäloman perjantaina. Saapa sitten taas nähdä kuinka sekaisin tunne-elämäni ja aivokemiani ovat loman jälkeen. Työ on hyväksi.

Se, mikä on sopivaa

Kepeää. Tyhjiä lauseita. Väkinäistä naurua. Halusin sanoa jotain sellaista, jota ei voi ohittaa vastaamatta mitään.

Blondeilla ei ole aina hauskempaa

Yltiöpäistä sosiaalisuutta. Päivätolkulla. Eilen aamulla herätessäni ajattelin ensimmäiseksi, että onneksi pääsen pian kotiin ja omaan rauhaan. Ystävien seura saattaa olla rankkaa. Henkisesti. Koskaan emme ole riidelleet siitä, että yhteiselo vuorokaudet läpeensä käy kaikkien hermoille. Emme koskaan. Tällä kertaa tunteenpurkaukset verhoiltiin siihen, kuka Egyptin faaraoista rakennutti mitäkin ja mihin heidät itsensä sitten lopulta on haudattu. Asiaan ei tullut lopullista selvyyttä, mutta yhdessä silti kohtasimme juhannusaaton ja baarin kohtalaisen agressiiviset ihmisolennot. Blondeja oli riesaksi asti ja jokaisella heistä tuntui olevan jotain sanomista. Olkoonkin, että seurassani ollut ystäväni on blondi. Siinäpä ihmettelimme - minä oluttuopposen kylvettämänä, vaatteet märkinä - että joillekin vain näyttää käyvän luonnolle, jos toisilla on hauskaa. Tappelua etsiviä miehiä tuntui olevan myös paikalla. Säälittäviä. Aamusella vielä sohin neulan, pinsettien ja desinfiointiaineen kanssa lasinsirua jalkapohjastani ja mietin, että eipä olisi minusta enää vuorokausia kestävään juhannusjuhlintaan, kun muutama tunti baarissakin ottaa näin koville. Tai sitten maailman on vain muuttunut. Minä en. En tietenkään.

Kesän juhla

Juhannusta odotellessa. Olen pakannut liikaa tavaraa kolmen päivän varalle. Matkustan täältä pohjoiseen ja sääennusteet ovat luvanneet kohtalaisen viileää keliä. Siitä huolimatta, että olen varautunut naparetkelle, olen pakannut optimistisesti mukaan bikinit. Että jos sittenkin aurinko paistaisi, olisi helle ja voisi uida. No, lämmin tai ei, aion uida kuitenkin. Ellen sitten vain murjota yksinäni ja kiukuttele toisille.

Juhannustaikoihin en ole valmistautunut. Olisikohan pitänyt?

Puukengät, nuo kengistä parhaat

Olen hankkinut uudet puukengät. Edellisen parin oli aika syönyt jo kovin huonoon kuntoon. Heitin ne roskiin, vaikka hetken sisintä kirpaisikin. Olivathan nuo kengät kulkeneet mukanani vuosikaudet, vaikka en niitä enää käyttänytkään. Olin ehtinyt muuttaakin kolme kertaa niiden kanssa.

Puukengät ovat sellaiset jalkineet, että niitä joko rakastaa tai vihaa. Minä rakastan. Voisin klopsutella niillä alati. Ne ovat niin näppärä laittaa jalkaan ja ottaa pois. Ne tuntuvat mukavilta jalassa. Enoni on myös puukenkäihmisiä. Enpä edes muista hänen muita kesäkenkiä käyttäneen... Äitini puolestaan ei voi sietää puukenkiä. Hänen mielestään ne ovat jalalle epäterveelliset ja suorastaan vaaralliset, kun ovat niin kovat. Ja äiti on oikeasssa. Ainakin omasta mielestään.

Myös hyvä ystäväni vihaa puukenkiä ja vain siksi, että hänen poikaystävänsä pitää niistä. Poikaystävä on ilmoittanut alkavansa käyttää puukenkiä tennissukkien kera päivänä, jolloin täyttää 30-vuotta. Eli lähiviikkoina. Eikä se ole kuulema ollenkaan vitsi, vaan aivan mahdollista. Kieltämättä mielenkiintoinen valinta mieheltä, joka on tähän asti kulkenut skeittikengissä. Ymmärrän toki. Eihän ole puukengän voittanutta kesäjalkinetta, paitsi tietysti paljas jalka.

Aika käy vähiin

Joka aamu herään ja pelkään, että kesä on ohi. Onneksi ei kuitenkaan vielä tänään. Aamun pyörälenkki kahdeksan aikaan oli vielä viileä, mutta se vain karisti yön kuumuuden pois iholta. Päivällä kelpasi makoilla rannalla ja valuttaa hiekkaa varpaiden väleistä. Mukanani oli myös kirja kognitiivisesta antropologiasta. En lukenut sivuakaan, mutta luotin siihen, että kun käytän kirjaa pieluksena, niin tieto siirtyy päähäni. Epäilen silti...Joidenkin nuottien kohdalla tämä on kyllä toiminut...Yritän huomenna uudestaan. Siis lukemista.

Värillä on väliä

Jotta totuus ei unohtuisi, ajattelin pukeutua tänään kokomustaan.

Eläköön yksinkertaisuus!

Tänään tajusin, että elämä on paljon helpompaa hame päällä ja kukkasella viimeistelty lettikampaus päässä. Kohteliaisuuksiin tottumaton menee hämilleen, vaikka kyllä tällaiseen voisi tottua. Siis siihen, että pankkiautomaatille ei tarvitse jonottaa, koska pääsee koko jonon ohi.Oveakaan ei tarvitse itse avata. Suojatiellä puolestaan autot pysähtyvät jo hyvissä ajoin, vaikka olisivat ehtineet jatkaa matkaansa kiirehtimättä ja välittämättä kurjista pyöräilijöistä. Eikä tähän kaikkeen tarvittu edes vaaleaa tukkaa.

Tyytyväisyys pieniin ja yksinkertaisiin asioihin taitaa olla järkevämpää, kuin jatkuva asioiden monimutkaistaminen siksi, että ne kuulostaisivat hienommilta ja arvokkaammilta. Oma yksinkertaisuuteni muuttui todeksi viimeistään silloin, kun suosikki tv-sarjani sivustoilla tutustuin tähän mielettömän hauskaan peliin.

Vastaus haasteeseen

Kotona taas. Kesä oli tullut tänne sillä aikaa, kun minä kärvistelin sateessa itäeuroopalaisella kaupunkifestivaalilla ja yritin parhaani mukaan soittaa sormet kohmeessa. Siksi eilinen hellepäivä täytyi käyttää tarkkaan hyödyksi. Täytyi ehtiä rannalle ja ystävän kanssa jäätelölle kaupunkiin. Kaikkia kesäjuttuja ei ehdi yhdessä päivässä. Piti valita vain muutama. Ja kylmä jäätelöhän oli hyvää, tietysti. Sain myös käyttää uusia hienoja kesäsandaaleja, joissa sääret ovat kuin Ipaneman tytöillä. Niille kengille ei olekaan kovin paljon käyttöä tavallisessa kesäsäässä. Kenkien ansiosta otin ystäväni paraatihevos -kommentin vain kohteliaisuutena, vaikka muutoin suhdaudun hevosvertauksiin hieman varauksella.

Arjen rytmiin palaaminen on aina työlästä. Ajatukset ovat vielä jossain muualla, vaikka itse olenkin jo näennäisesti tavallisten asioiden kimpussa. Blogimaailmakin on jättänyt haasteen laatia biisilistaa. Yritetäänpäs.

1. Viime aikoina olen enimmäkseen kuullut itäistä rokkia ja poppia, joissa biisien nimet sisältävät ihan liikaa ja liian monenlaisia konsonantteja. Niitä samoja biisejä kuulin paikallisessa rokkiluolassa, jossa cover-bändi nostatti tunnelman kattoon. Siinä sai näin pieni tyttönen pelätä itsensä ja tuoppinsa edestä, kun raavaat miehet hyppäsivät korskeasti pöydille moshaamaan.
2. Useimmiten taustahälynä soi radio ja jostain syystä Faith No Moren Epic saa kääntämään äänenvoimakkuutta isommalle.
3. Omavaltaisina biisivalintoina ovat olleet Viikatteen Vesi jota pelkäät ja Autuaat sekä Hellacoptersin By the Grace of God ja Children of Bodomin melkein mikä tahansa.
4. Lisäksi eniten soitettuna on pysynyt Ville Leinonen & Valumon Valloittaja
5. Iron Maiden -fanin ystävänä kuulen kyseistä bändiä liian usein, vaikka olenkin välillä oppinut jopa pitämään siitä.

Vastaus

Nyt tuli paineita. J heitti haasteen "Tuuban tytöille". Inka (joka on se musiikki-ihminen täällä) lienee kaukana maailmalla, eli hän vastannee myöhemmin.

Idea oli siis ymmärtääkseni kirjata ylös kappaleita, joita on kuunnellut viime aikoina. Pääasialliset musiikkilähteeni ovat olleet MTV aamuisin, radio silloin kun ajan autoa ja cd-soitin kotona.
Tätä löytyy:
1. Kent. Se hittibiisi, jossa mies astelee Las Vegasissa ja voittaa jotain. Tai en ole ihan varma voittamisesta, koska en näe koskaan videota loppuun, kun pitää jo lähteä.
2. John Legend: Ordinary people. Olen kuunnellut myös koko levyä vähän matkaa alusta. Hivenen liian koukeroista makuuni, mutta kyllä on lahjakas ja musikaalinen henkilö hän.
3. Zen Café: Uudenvuodenpäivä. Ensimmäinen kappale uudelta Laiska, tyhmä ja saamaton - levyltä. Lainassa kirjastossa, kuten myös edellinen.
4. The White Stripesin uusin levy Get Behind Me Satan. Tai no, en ole vielä ehtinyt kunnolla kuunnella muuta kuin muutaman kappaleen. Hyvää kamaa, ostan heti kun pikkaisen tästä vaurastun.
5. Radiossa on soitettu sitten Teräsbetonia. En ole aivan varma pidänkö siitä, mutta en ainakaan vaihda kanavaa sen soidessa. Mikä on hyvä merkki. Kai.

Heitän haasteen eteenpäin Klasarin Mikaelille. Hän näyttää kuuntelevan paljon musiikkia. Niin ne jotkut jaksaa ja ehtii.

Kesätuumailu

Ostin tänään parvekkeelle kukkia. Kyllä nyt on nättiä ja ihanaa. Sitä kestää hetken, koska asuntomme homeremontti alkaa keskiviikkona. Muutamme kodistamme evakkoon kahdeksi viikoksi, ja joudun ottamaan kukat mukaan majapaikkaamme.

Elämäni ensimmäinen oikea kesäloma alkaa heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Olen ollut kesäisin töissä siitä lähtien kun täytin neljätoista vuotta. Ensimmäisenä kesätyökesänä istutin puita. Sen jälkeen olen ollut mm. leirintäalueella, ravintolassa, kahvilassa, tutkimusassistenttina ja museoamanuenssina. Kesät ovat usein menneet ohi lähes huomaamatta. Siksi kai elän aina ikään kuin toinen puoli talvitunnelmissa.

Tänä kesänä on toisin. Yritän päästä sisälle tähän kesään.

ps. Pitänen taukoa tuubasta. Palaan asiaan jahka sitä tulee.

Matkavalmisteluja

Matka lähestyy. Vaikka olen lähtenyt jo niin monesti aiemminkin, huomaan tekeväni lähtöä kuin viimeistä kertaa. Niin se menee aina. Ei sitä silti kehtaa lähimmilleen ääneen sanoa.Etenkään siksi, että maailman kiertäminen on oikeasti kivaa. Kaikki rakkaat ovat mielessä, eivätkä kissat niistä vähiten.

Pitäisi kai hakea matkalaukku jo kellarista ja etsiä passi.

Aivopesua

Sovin kummipoikani äidin kanssa, että poika tulee kesällä luokseni joksikin aikaa. Sain luvan viedä hänet ratsastamaan. 2-vuotiaan innolla hän on kiinnostunut hevosista, mutta isänsä pakottaa leikkimään rekka-autoilla. Kyllä minä vielä hänestä hyvän hevosmiehen teen. On toimittava ajoissa. Miehenpuolet kun tuntuvat olevan kovin nihkeitä hevosten perään sitten vanhemmiten.

***
Yksi suosikkiohjelmistani. En tiedä miksi.
Yksi suosikkihedelmäni. Leikkasin juuri muutama siivun iltapalaksi.

Kateus

Oli puhetta kateudesta. Se saa kuulema ihmiset puhumaan toisistaan pahaa selän takana. Luulin, että se on vain pelkkää ilkeyttä. Sitäpä en olisi uskonut, että joku voisi olla minullekin näin kateellinen.

On asioita, joita minä en osaa

Polkupyöräni taitaa hajota. Illalla ajelin kotiin ja vaihteista lähti pahempi ääni kuin koskaan aiemmin. Krokronks ja sitten jatkuvaa rahinaa. Tänään nelosvaihde ei pysynyt edes päällä. Ja melkein uusi pyörä. Tunturi. Voihan olla tietysti niin, että huoltotoimenpiteet ovat jääneet vähäisiksi tai lähes olemattomiksi. Minun pyörähuolto kun on erittäin yksinkertainen: ilmaa renkaisiin ja joskus jotain ketjuun sopivaa ainetta, jonka koostumuksesta en tiedä sen enempää. Siinä on sellainen huoltoasematuoksu.

Jotainhan sille pyörälle täytyy tehdä. Kun vain osaisi.

Keskusteluja

Toisinaan harmittaa, että olen opettanut kissani keskustelemaan. Ne ovat nimittäin keskustelunhaluisia useimmiten silloin, kun minua ei voisi vähemmän kiinnostaa. Huomionkipeinä marttyyreinä ne heittäytyvät uhkarohkeisiin akrobatiatemppuihin matkalla kirjahyllystä oven päälle. Tehokkaiksi ne ovat havainneet myös television päällä loikoilun, verhojen repimisen ja minulle erittäin rakkaan tsekkiläisen marionettiritarin hätistelemisen. Joskus ne vain istuvat tuijottamaan minua ja päästelevät vaativan kuuloisia ääniä.