Aika käy vähiin

Joka aamu herään ja pelkään, että kesä on ohi. Onneksi ei kuitenkaan vielä tänään. Aamun pyörälenkki kahdeksan aikaan oli vielä viileä, mutta se vain karisti yön kuumuuden pois iholta. Päivällä kelpasi makoilla rannalla ja valuttaa hiekkaa varpaiden väleistä. Mukanani oli myös kirja kognitiivisesta antropologiasta. En lukenut sivuakaan, mutta luotin siihen, että kun käytän kirjaa pieluksena, niin tieto siirtyy päähäni. Epäilen silti...Joidenkin nuottien kohdalla tämä on kyllä toiminut...Yritän huomenna uudestaan. Siis lukemista.