Aina välillä
On jäänyt vähiin tämä kirjoittaminen. Aika harmi juttu, mutta en halua tehdä asioita ainakaan kovin paljon vasten tahtoani. Ehkä nyt alkaa jälleen juttu luistaa. Ja jos ei, antaapas asian olla.
Olen suunnannut energiaani laulamiseen, remontointiin, kohtuulliseen liikuntaan, kotitöihin, lukemiseen ja ystävien tapaamiseen. Valitettavasti viimeinen on jäänyt ihan viime kuukausina vähemmälle huomiolle, johtuen kahdesta ensimmäisestä, eli laulamisesta ja remontoinnista. Onneksi laulaminen kuorossa ja pienyhtyeessä on sosiaalista, ihmisten välistä toimintaa, mutta toki siinä keskittyy olemiseen aina samojen henkilöiden kanssa.
Remontoinnista olisi paljonkin kerrottavaa, ehkäpä jopa valitettavaa. Vai olisikohan valitettavaa ainoastaan se, että tämänkertainen remontti sattui keskelle synkintä talvea, jolloin ainakin tämän ihmisen voimat ovat luonnollisesti muutenkin melko vähissä? Yleisenä huomiona kirjaan tähän nyt ylös sen, että mikäli joskus vielä on isomman remontin tai rakentamisen aika, toivoisin kaikkien kirvesmiesten, heidän alihankkijoidensa, sähkömiesten, putkimiesten, lattia-asentajien, kaakeloijan ja saumaajan kokoontuvan kerran yhteen ja sopivan aikatauluista. Ettei käy niin, että oho! täällähän on vielä se kaappi asentamatta, johon tulin tätä valoa kytkemään!
Remontti on kuin synnytys; tuska unohtuu helposti, ja onnistuneesta lopputuloksesta nauttiminen korvaa kaiken.
***
Oulussa asuessa lauloin ortodoksisessa kirkkokuorossa, jossa oli 7-9 laulajaa vaihdellen. Tällä hetkellä laulan vanhan musiikin lauluyhtyeessä, jossa laulajien määrä vaihtelee viidestä kahdeksaan. Vanha musiikki hellii sielua ja ääntä täysin eri tavalla kuin mikään muu musiikki. Jos olisin täysin vapaa valitsemaan elämäni sisällön, se koostuisi kauneudesta, hyvyydestä ja vanhasta musiikista. (Ehkä olen saanut -ja tahallani myös ottanut- vaikutteita Tom Hodgkinsonin Vapauden ylistys -teoksesta.)
Join juuri kupposen kahvia mustasta Teema-mukista, joita löysin kirpputorilta ällistyttävään muutaman euron hintaan. Kahvin kävin ostamassa Valintatalosta, samalla matkalla kun vein tyttäreni hiihtoretkelle Ounasvaaralle. Seuraavaksi suljen tietokoneen, tartun imuriin ja ehkäpä noin tunnin kuluttua nautin siististä kodista. Valmistan ruoaksi keittoa, jota riittänee pariksi päiväksi. Illalla saan laulaa jälleen ihanien ihmisten kanssa, tällä kertaa pienelle yleisölle.
Olen suunnannut energiaani laulamiseen, remontointiin, kohtuulliseen liikuntaan, kotitöihin, lukemiseen ja ystävien tapaamiseen. Valitettavasti viimeinen on jäänyt ihan viime kuukausina vähemmälle huomiolle, johtuen kahdesta ensimmäisestä, eli laulamisesta ja remontoinnista. Onneksi laulaminen kuorossa ja pienyhtyeessä on sosiaalista, ihmisten välistä toimintaa, mutta toki siinä keskittyy olemiseen aina samojen henkilöiden kanssa.
Remontoinnista olisi paljonkin kerrottavaa, ehkäpä jopa valitettavaa. Vai olisikohan valitettavaa ainoastaan se, että tämänkertainen remontti sattui keskelle synkintä talvea, jolloin ainakin tämän ihmisen voimat ovat luonnollisesti muutenkin melko vähissä? Yleisenä huomiona kirjaan tähän nyt ylös sen, että mikäli joskus vielä on isomman remontin tai rakentamisen aika, toivoisin kaikkien kirvesmiesten, heidän alihankkijoidensa, sähkömiesten, putkimiesten, lattia-asentajien, kaakeloijan ja saumaajan kokoontuvan kerran yhteen ja sopivan aikatauluista. Ettei käy niin, että oho! täällähän on vielä se kaappi asentamatta, johon tulin tätä valoa kytkemään!
Remontti on kuin synnytys; tuska unohtuu helposti, ja onnistuneesta lopputuloksesta nauttiminen korvaa kaiken.
***
Oulussa asuessa lauloin ortodoksisessa kirkkokuorossa, jossa oli 7-9 laulajaa vaihdellen. Tällä hetkellä laulan vanhan musiikin lauluyhtyeessä, jossa laulajien määrä vaihtelee viidestä kahdeksaan. Vanha musiikki hellii sielua ja ääntä täysin eri tavalla kuin mikään muu musiikki. Jos olisin täysin vapaa valitsemaan elämäni sisällön, se koostuisi kauneudesta, hyvyydestä ja vanhasta musiikista. (Ehkä olen saanut -ja tahallani myös ottanut- vaikutteita Tom Hodgkinsonin Vapauden ylistys -teoksesta.)
Join juuri kupposen kahvia mustasta Teema-mukista, joita löysin kirpputorilta ällistyttävään muutaman euron hintaan. Kahvin kävin ostamassa Valintatalosta, samalla matkalla kun vein tyttäreni hiihtoretkelle Ounasvaaralle. Seuraavaksi suljen tietokoneen, tartun imuriin ja ehkäpä noin tunnin kuluttua nautin siististä kodista. Valmistan ruoaksi keittoa, jota riittänee pariksi päiväksi. Illalla saan laulaa jälleen ihanien ihmisten kanssa, tällä kertaa pienelle yleisölle.
