Herääminen tähän hetkeen

Kesä on hyvinkin puolessa. Tänään havahduin ajatukseen, että on jo heinäkuu. Mihin aika on mennyt? Miksi ihmeessä kesä kuluu aina niin nopeasti? Mietiskelin hetken, mitä olenkaan tehnyt viime aikoina. Totesin saldon onneksi olevan tavallista parempi.

Suurin osa ajasta on toki mennyt töissä ja sairastaen parin kuukauden mittaista flunssaa. Iltaisin olen ollut usein niin väsynyt, että olen vain jäänyt odottamaan seuraavaa ja taas seuraavaa työpäivää, että vapaapäivä koittaisi mahdollisimman pian. Ruumiillinen työ saa ikävimmätkin opetushommat tuntumaan todella antoisilta, haastavilta ja palkitsevilta. Puhumattakaan opintojen viimeistelystä...
***
Onhan tässä ehtinyt tapahtua myös kaikkea hauskaa ja jännittävää. Kesän alkuun saimme ystäväjoukostamme yhden miehelään. Viikkoa ennen häitä pidimme nykyaikaiset polttarit, mutta sankaritarta ei puettu naurettavaan asuun eikä häntä nöyryytetty julkisesti. Kuulostaa tylsältä, mutta ei ollut. Aurinkoisen polttaripatikointipäivän aikana yritin hankkia itselleni hyvää rusketusta hääjuhlaa silmällä pitäen, että uusi punainen mekkoni näyttäisi oikein hyvältä. En usko ruskettuneeni yhtään. En silloin, enkä sen jälkeen. Outoa. Vaaleaakin vaaleampi ystäväni kuitenkin onnistui tuon päivän aikana polttamaan ihonsa, vaikka peitti itsensä vaatteilla ja oli alkanut suljata itseään 30 kertoimisella aurinkorasvalla jo aamusta alkaen.

Näiden parin etelän reissun lisäksi olen ehtinyt käydä myös Ruotsissa ja sukuloida juhannuksen tienoilla. Tapasin samalla joukon vuosien takaisia kavereita ja panimme pystyyn lentopallomatsin. Rankkaa peliä, kun tikku meni jalkaan ja mustelmia löytyi seuraavana päivänä. Mutta näin meillä maalla. Juhannuksena kirjoitin nimeni taas kerran eu-papereihin ja kävelin läpi tyhjän navetan etsimään kissanpentuja. Kirjoitin nimeni myös perukirjaan. Kaikki tuntui niin lopulliselta.
***
Tässä vaiheessa kesää olen tietämättäni testannut markkina-arvoni ja tehnyt kahteen mieheen lähtemättömän vaikutuksen. En tietäisi tästä, mutta ilmeisesti yhteiset ystävät ovat lojaaleja minua kohtaan. Ihmettelin, että milloin näin on päässyt käymään. Ne miehet. Toisen olen tavannut vain kerran ja keskustellut hänen kanssaan saunapunakkana Cypress Hillistä. Toista tapaan aina tallilla, mutta silloin haisen hevoselta ja lompsuttelen likaisissa ratsastustamineissa. Toki on sanottua, että miehet pitävät aitoudesta. Nämä varmaankin erityisesti...

Vielä on onneksi kesä. Odottelen kunnon ukonilmaa. Sellaista että vesi pieksee maata ja salamat halkovat syvän sinistä taivasta.