Ihminen ei elä ilman evästä

Viikonloppuna rymsteerasin mummulan vintillä ja löysin kaikkea mielenkiintoista. Tavaroita penkoessa aikaa kului huomaamatta useampi tunti. Otanpa esimerkiksi vuoden 1944 keittokirjan. Se ei ole mitään kevyttä trendilukemistoa. Kirja on kannesta kanteen täyttä tavaraa. Sivuja ei ole tuhlailtu liikaan kuvitukseen. Selkeä sisältö ja ruokaohje toisensa perään, mittaa kertyy muutama sata sivua. Jäätelöohjeita oli noin kymmenen. Nuorisolle tiedoksi, että jäätelöä on tehty ennenkin. Jäätelökoneella, ilman sähköä.

Minulle puolestaan oli yllätys, että kananmunasta voi tehdä niin monenlaisia ruokia. Siis muuta, kuin vain keittää tai paistaa. Ohjeita oli sivukaupalla.

Löysin myös isomummun valokuvakokoelman. Olen katsonut kuvat varmaankin tuhansia kertoja elämäni aikana. Lapsena olin jotenkin erityisen kiinnostunut niistä ja pyysin isomummua aina uudestaan ja uudestaan kertomaan kuvien ihmisistä ja "vanhoista ajoista". Näin aikuisena harmittaa, kun kaikkia niitä kuultuja tarinoita ja kuvien ihmisiä ei voi muistaa.

Kuvien joukossa oli paljon otoksia hautajaisista ja tavan mukaan myös kuolleita oli kuvattu. Käteeni sattui kuva, josta olin lapsena äärimmäisen kiinnostunut. Siinä on noin 5-vuotias lapsi kuolleena arkussaan. Avoin arkku on tuotu tupaan ja nostettu kahden tuolin päälle. Ympärille on levitetty kuusenoksia. Muistan, että joka kerta kuvaa katsoessa ihmettelin isomummulle sitä, että miten lapsi voi kuolla. En tosin muista tarkkaan, mitä mummu vastasi. Hän oli itse syntynyt 1905 ja tottunut siihen, että lapsikin voi kuolla.

Vaikka sen ajan ihminen oli tottunut kuolemaan, oli lapsen menetys varmasti rankkaa. Näin aikuisena panin merkille niitäkin kuvia, joissa kuolleen lapsen kanssa olivat mukana myös vanhemmat. Suunsa viivaksi puristanut mies tuijottaa ulos kuvan oikeasta reunasta. Hän ei katso suoraan kameraan, kuten silloin oli tapana. Kädessään hän myttää huopahattua. Vieressä seisoo pieni ja laiha, aivan lapselta itsekin näyttävä nainen. Heidän edessään on kuolleen vauvan arkku avoimena. Hetkeä aikaisemmin olin katsellut kuvaa samaisesta pariskunnasta viettämässä juhannusta muun kylän nuorison kanssa.

Itkin kauan ennen minua eläneiden ihmisten kohtaloita.