Empatiaa

Viime yönä olin vankilassa. Lusittavaa ei ollut paljon, vain reilu kuukausi. Silti suunnittelin pakoa. Herätessä tunsin ainakin hetken aikaa myötätuntoa vankikarkureita kohtaan.

Hevoskaupoilla

Minä näen paljon unia. Väliin niin kammottavia, että alan voida pahoin, jos ajattelen niitä. Joskus harvoin on käynyt niin, että herään kesken hauskan unen omaan nauruuni. Viime aikoina unissani on vieraillut Tommi Evilä, mutta viime yö oli ehkä paras aikoihin. Siitä olisi aineksi jopa freudilaiseen analyysiin.

Aloittakaamme. Olin ostamassa hevosta Criss Angelilta. Hevonen oli iso, punaruunikko ja oikein kiiltäväkylkinen ori. Sillä oli musta, pitkä harja ja häntä. Hintaan sisältyi kaksi hevosenhoitajaa.Kaksi vanhaa miestä, jotka olivat omituisen pieniä olematta silti lyhytkasvuisia. Molemmilla oli harmaa parransänki ja toinen poltteli tupakkaa holkissa.

Hevosta oli kuulema hankala käsitellä, joten Criss tarjoutui auttamaan. Ja kiivasluontoinen se olikin, mutta täytyihän minun ratsastaa hankkimallani hevosella. Satulointi otti koville. Hevonen tuntui pelkäävän sitä. Pitelin käsissäni suitsia ja kerroin, että olen tehnyt tätä miljoonia kertoja. Eiköhän tässä selvitä. Mutta eihän siitä mitään tullut. Etenkin, kun huomasin suitsien sijasta piteleväni omia rintaliivejäni.

Näin. Eipä niillä paljoa hevosta ratsasteta. Onneksi rintaliivit olivat uudet, eikä vanhat ja virttyneet riekaleet. Loppua unestani en muista. Harmi sinänsä.

Návdi

Viikonloppuna harrastin paljon. Lauantaina myös kulttuuria. Huomasin, että passiivinen kielitaitoni on sentään edelleen olemassa. Että ei aivan ummikkona tarvinnut olla. Parhaimmat kiksit keikalla antoi Susi. Joiku oli kai jokseenkin tehokas, koska eilinen sanomalehti tiedotti näillä seuduin liikkuvasta hukasta.

Niistä muista harrasteista. Urheilun lisäksi sulatin pakastimen ja pesin liesituulettimen. Kaksi asiaa, joita pitäisi tehdä useammin, mutta jotka tulevat tehdyksi vain silloin, kun mielessä kiehuu eli vituttaa. Silloin, kun tekisi mieli tintata ensimmäistä vastaantulijaa otsaan, mutta jostain syystä ei sitä kuitenkaan tee, vaan käyttää energiansa pakastimeen ja liesituulettimeen. Tällä kertaa hampaiden kiristely onnistui kanavoida erittäin hyvin, mutta myönnettäköön, että usein päädyn olemaan "myrskyn merkki annakan nurkassa". Tai enhän minä mitään myönnä, näin on vain väitetty.