Hevoskaupoilla

Minä näen paljon unia. Väliin niin kammottavia, että alan voida pahoin, jos ajattelen niitä. Joskus harvoin on käynyt niin, että herään kesken hauskan unen omaan nauruuni. Viime aikoina unissani on vieraillut Tommi Evilä, mutta viime yö oli ehkä paras aikoihin. Siitä olisi aineksi jopa freudilaiseen analyysiin.

Aloittakaamme. Olin ostamassa hevosta Criss Angelilta. Hevonen oli iso, punaruunikko ja oikein kiiltäväkylkinen ori. Sillä oli musta, pitkä harja ja häntä. Hintaan sisältyi kaksi hevosenhoitajaa.Kaksi vanhaa miestä, jotka olivat omituisen pieniä olematta silti lyhytkasvuisia. Molemmilla oli harmaa parransänki ja toinen poltteli tupakkaa holkissa.

Hevosta oli kuulema hankala käsitellä, joten Criss tarjoutui auttamaan. Ja kiivasluontoinen se olikin, mutta täytyihän minun ratsastaa hankkimallani hevosella. Satulointi otti koville. Hevonen tuntui pelkäävän sitä. Pitelin käsissäni suitsia ja kerroin, että olen tehnyt tätä miljoonia kertoja. Eiköhän tässä selvitä. Mutta eihän siitä mitään tullut. Etenkin, kun huomasin suitsien sijasta piteleväni omia rintaliivejäni.

Näin. Eipä niillä paljoa hevosta ratsasteta. Onneksi rintaliivit olivat uudet, eikä vanhat ja virttyneet riekaleet. Loppua unestani en muista. Harmi sinänsä.