Rahapula

Lauantaina päätin, että nyt tämä hemmetin ikuinen rahapula päättyy. Jokin keino täytyy olla, että elämä olisi helpompaa. Ratkaisu saisi mielellään olla äkkirikastuminen. Äkkirikastuneena tekisin töitä vain huvikseni, enimmän osan ajasta harrastaisin. Osan rahoista sijoittaisin viisaasti. Alkaisin kotirouvaksi. Toisaalta voisin ottaa silikonifyllingit tisseihin ja värjätä hiukset vaaleaksi. Vaikka, voisin tietysti silloinkin olla kotirouva.

Lopultakaan en keksinyt mullistavaa tapaa toteuttaa rikastumishaaveita. Ostin ässäarvan ja siinä pääpalkinto on vain 50 000 euroa.

Keskiviikko

Puolivälissä viikkoa alkavat ideat ja energia olla jo lopussa. Sumuinen, märkä, loskainen ja pimeä sää eivät edesauta jaksamista tippaakaan.

Vielä maanantaina jaksoin jonkin verran innostua tulevan perjantain pikkujouluista. Tällä hetkellä ajatus tuntuu taas kovin uuvuttavalta. Mieluummin kävisin perjantai-iltana saunassa ja joisin rommitotin kotona rauhassa hyvän elokuvan parissa.

Ai niin. Mikä elämä?

Liikunta auttaa ahdistukseen

Luin lehdestä, että tällä viikolla vietetään mielenterveysviikkoa. Kirjastossa oli esillä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja nippu esitteitä. Yhden esitten nimi oli "Ahdistus ja liikunta". Selailin sitä hetken. Ties minkä tutkimusten mukaan nimenomaan aerobinen liikunta lieventää lievää ahdistusta. Seuraavassa lauseessa todettiin jo heti perään, että liikunnasta ei ole todettu olevan apua vaikeaan ahdistukseen .

Jos ihmistä ahdistaa oikein kunnolla, niin siinä saa keskittyä tosissaan pelkästään hengittämiseen -joka sekin tuntuu raskaalta. Itse en ainakaan pahimpina ahdistuskausina voi edes kuvitella harrastavani hengästyttävää liikuntaa. Rintaa puristava panssari ja tonnin painoinen kivi vatsassa jähmettävät ruumiin niille sijoilleen.

Viime kuukausien lievät ahdistuskohtaukset ovat menneet ohi lenkkeilemällä ja joogalla. Nyt tosin huomaan, että mitä pidemmälle talvi etenee ja sen myötä pimeys syvenee, sitä vaikeampaa on saada raahattua ruumis tunnille. Mutta jos saan sen tehtyä, mieli tulee kyllä kiltisti perässä.

Taas näitä "pitäisi" asioita

Olen potenut huonoa omaatuntoa yhdestä pienestä tekemättömästä jutusta. Tai ei se oikeasti ole kovin pieni, vaan vaatisi sellaisen päivän paneutumisen. En vaan ole ehtinyt enkä yksinkertaisesti jaksanut.

Sitten on liuta oikeasti pieniä asioita, joita ei vain tule tehtyä. Tulin nyt tähän koneelle tekemään sekä tuota isompaa asiaa että näitä pienempiä.

Pelasin tänään pitkästä aikaa Haloa, mikä oli kivaa. En tosin keskittynyt aivan täysin peliin, mikä tarkoitti, että olin huonon suuntavaistoni kanssa aivan eksyksissä vähän väliä. Yllämainitut tekemättömät asiat haittasivat keskittymistä, luulisin.

Join juuri kuuman rommin, mikä lämmitti mukavasti ruumista ja mieltä. Pidän rommia saunan korvikkeena talven pimeinä aikoina.

Olen niin tylsä ihminen, että itseäkin joskus hirvittää

Olisin voinut mennä eilen katsomaan bändiä, jonka nykyinen nimi on muotoa Maj Karma. Kuunneltuani heidän äänitteitään parin cd:n verran, päätin olla menemättä. Ei musiikissa sinänsä ollut mitään vikaa (paitsi että olihan se hivenen junnaavaa), mutta jo pelkkä ajatus valtavasta möykästä ja ihmismassasta tuntui ruumiissani fyysisenä painolastina. En vain yksinkertaisesti jaksanut.

Tämän lisäksi yksi täysin epäolennainen seikka häiritsi koko jutussa. Nimittäin sellainen, että heiltä ilmestyi vastikään levy nimeltä Sodankylä. No, nyt on tullut uusi levy Ukkonen. Järkytyin siitä, että tämän Sodankylä -levyn ilmestymisestä on jo kaksi vuotta, vaikka tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. Aika meni siltä osin aivan liian nopeasti, enkä toipunut tästä tiedosta eilisiltaan mennessä. Kuinka typerää.

Vietin rauhallisen perjantain kotona. Kävin saunassa ja yritin katsoa elokuvaa Zorrosta. Kuten yleensä, niin tälläkin kertaa nukahdin jo parinkymmenen minuutin kouhkaamisen jälkeen. Mikähän siinäkin on, että aina pitää nukahtaa kesken elokuvan.

Väärin herätty

Olisin voinut nukkua tänään ainakin puoli kahdeksaan. Herätyskello soi kuitenkin jo 06.30, omaa tyhmyyttäni. Olin unohtanut vaihtaa herätysajan myöhemmäksi.

Yö oli levoton. Heräsin puoli kolmelta, kävin juomassa ja vessassa. Heräsin uudelleen neljältä, mielessä pyöri epämääräisiä ajatuksia ja nukahdin varmaankin siinä viiden aikaan. Poikkeuksellisesti yö meni hikoilematta.

Muistijälki

Eilisellä hiihtolenkillä huomasin yhtäkkiä hyräileväni Ultra Bran biisiä, Savanni nukahtaa. En muista, että olisin ainakaan vuoteen kuullut ainuttakaan bändin biisiä. En edes vahingossa radiosta. Kymmenessä kilometrissä ehdin hoilottaa lähes koko Kroketti-levyn läpi. Vuosien takainen aktiivikuuntelu on ilmeisesti polttomerkinnyt biisien sanat muistiini.

Onneksi ladulla ei ollut muita.
***
Viikonlopuksi kaksi alaikäistä saapuu vierailulle. Mietin tosissani, mitä nykynuoriso mahtaa kelpuuttaa ruuaksi. Tulin siihen tulokseen, että syövät sitä, mitä tarjoan. Elämä on kovaa. Better get use to it. Olen hyvä kokki.

Tämän päivän kirjaus

Lähdin kotoa aamulla klo 07.34. Tulin kotiin klo 20.58. Kävin kotona päivällä klo 18.34 - 18. 44 välisenä aikana.

Söin kasvislasagnea ja olen juonut neljä lasia punaviiniä.

Sisällökästä

Keskustelu viime viikonloppuna:

A: Ihanat nuo sun kengät! Kato nää on ne, mitkä mää ostin.
B: Ne on kyllä kivat. (Huokaus) Munkin olis tehny mieli laittaa jotkut housut, näiden saappaiden kanssa, mutta takapuoli ei tännään näyttänyt missään hyvältä.
A: No tuo hamehan on ihan paras.
B: Joo, ei huono. Tässä oli sellasta teiniklitteriä, niin nyppäsin ne pois. Nyt menee täydestä. Pitäskö laittaa vielä huulikiiltoo?
A: Kiva vyö. Olis pitäny ittekin laittaa jotain remeliä enemmän päälle.Täällä on hyvä peili.Näkkee kunnolla.
B: Oota mulla soi puhelin...
A: Mulla oli lämpörullat päässä nii nyt hiukset on harallaan joka suuntaan. Mitä mää näille teen?
B: Ne on tulossa. Nähdään ne kohta tuolla...Ihan hyvin ne on, tee ensin näin ja sitten vähän huiskaset tuonne sivulle.
A: Ai näin? Joo, nyt meni hyvin. Nii, ketkä on tulossa? Eikö joo, niin!
B: Joko mennään?
A: Joo

Uskokaa pois, tämän keskustelun kävivät kaksi äijämörinäkeikalle valmistautuvaa hevityttöä. Tunnustettakoon, että toinen olin minä.

En koskaan hanki tietoisesti krapulaa

Sain kaupassa moitteita päivittämättömyydestä.

Ajattelin jo kolme viikkoa sitten tiistaina, että yritän tästä päivästä lähtien kirjoittaa joka päivä pienen muistiinpanon elämästäni. Sellaisen pienen huomion, jonka voisi periaatteessa kirjoittaa vaikka keltaiselle muistilapulle.

Eiliseltä voisin kirjoittaa vaikka seuraavaa:
Haukottelin tolkuttoman monta kertaa kuoroharjoituksista. Kotiin tultuani piilolinssit olivat kuivuneet, koska käytin niitä lähes 13 tuntia. Niiden irroittaminen teki kipeää.

Toissapäivä: Haukottelin joogaharjoituksen aikana vähän väliä. Yritin pitää hengitystä kurissa, mutta haukotukset hajoittivat rytmin. Hädintuskin hikoilin.

Kolme päivää sitten: Nukuin tunnin päiväunet.

Viime viikon torstai: Heräsin lohduttomaan itkuun keskellä yötä. Kesti hetken ennen kuin huomasin, että itkijä olin minä.

Tänään: Söin maukasta tomaatti-vuohenjuustokeittoa. Olin Prismassa shoppailemassa ystäväni kanssa. Hän osti joululahjoja, minä keskityin olennaiseen ja ostin pikkuhousunsuojia, appelsiinimehua, smurffilimpparipullo tyttärelleni huomista saunailtaa varten ja siideri itselleni tätä iltaa ajatellen.

Ja tuo otsikko on totta.