Olen niin tylsä ihminen, että itseäkin joskus hirvittää
Olisin voinut mennä eilen katsomaan bändiä, jonka nykyinen nimi on muotoa Maj Karma. Kuunneltuani heidän äänitteitään parin cd:n verran, päätin olla menemättä. Ei musiikissa sinänsä ollut mitään vikaa (paitsi että olihan se hivenen junnaavaa), mutta jo pelkkä ajatus valtavasta möykästä ja ihmismassasta tuntui ruumiissani fyysisenä painolastina. En vain yksinkertaisesti jaksanut.
Tämän lisäksi yksi täysin epäolennainen seikka häiritsi koko jutussa. Nimittäin sellainen, että heiltä ilmestyi vastikään levy nimeltä Sodankylä. No, nyt on tullut uusi levy Ukkonen. Järkytyin siitä, että tämän Sodankylä -levyn ilmestymisestä on jo kaksi vuotta, vaikka tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. Aika meni siltä osin aivan liian nopeasti, enkä toipunut tästä tiedosta eilisiltaan mennessä. Kuinka typerää.
Vietin rauhallisen perjantain kotona. Kävin saunassa ja yritin katsoa elokuvaa Zorrosta. Kuten yleensä, niin tälläkin kertaa nukahdin jo parinkymmenen minuutin kouhkaamisen jälkeen. Mikähän siinäkin on, että aina pitää nukahtaa kesken elokuvan.
Tämän lisäksi yksi täysin epäolennainen seikka häiritsi koko jutussa. Nimittäin sellainen, että heiltä ilmestyi vastikään levy nimeltä Sodankylä. No, nyt on tullut uusi levy Ukkonen. Järkytyin siitä, että tämän Sodankylä -levyn ilmestymisestä on jo kaksi vuotta, vaikka tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. Aika meni siltä osin aivan liian nopeasti, enkä toipunut tästä tiedosta eilisiltaan mennessä. Kuinka typerää.
Vietin rauhallisen perjantain kotona. Kävin saunassa ja yritin katsoa elokuvaa Zorrosta. Kuten yleensä, niin tälläkin kertaa nukahdin jo parinkymmenen minuutin kouhkaamisen jälkeen. Mikähän siinäkin on, että aina pitää nukahtaa kesken elokuvan.
3 Comments:
On parempi olla tylsä kotona kuin tylsä keikalla. Olen nukahtanut kahdesti, vaikka bändit ovat olleet molemmilla kerroilla ihan o...k...
Leffan eteen nukahtaminenkaan ei ole vaarllista, jos et tee sitä leffateatterissa. Olen maksanut jo lähes 20 euroa nähdäkseni DaVinci koodin leffateatterissa -yhä olen lopusta täysin tietämätön.
Da Vinci on ainoa elokuva, jonka aikana olen nukahtanut elokuvateatterissa! Tämä tapahtui Helsingissä viime keväänä. Teatteri oli hieno, suorastaan valtava näin Rovaniemen näkökulmasta katsoen. Lippu maksoi maltaita, mikä yleensä ottaen on hyvä syy pitää silmät auki teatterissa. Ei auttanut, uni tuli.
Sanopas muuta.. Lippu maksoi maltaita.. Yleensä kallilla lipulla saa myös hyvän penkin, suorastaan syleilevän penkin, harmillista näin nukahtelijan kannalta. Tai ehkä se ei olllut penkki, vaan Tom Hanksin olemus.. Mene ja tiedä.
Lähetä kommentti
<< Home