Mania

Nyt on jotain vialla.

Talvi ei ole vielä täysin taittunut, joten minun pitäisi olla koomassa. Mutta ei, päinvastoin. Olen omalla mittakaavallani lähes normaali. Oikeastaan käyttäytymisessäni lienee jopa maanisia piirteitä. Nukun vähän, hikoilen paljon, kirjoitan liikaa, olen energinen ja ylisosiaalinen (tosin se mikä minulle on ylisosiaalista, on monille sitä tavallista ihmisten välillä tapahtuvaa kanssakäymistä.) Luulen itsestäni liikoja, suunnittelen samanaikaisesti kolmeakymmentä asiaa, teen niistä viittä.

Toistaiseksi osaan vielä erottaa nämä poikkeukselliset käyttäytymispiirteet itsessäni, joten peli ei ole täysin menetetty. Itsekontrollin rippeitä on jonkin verran jäljellä. Jostain syystä en silti mahda tälle olotilalle mitään. Niinpä käytän sitä hyödykseni, kanavoin energiani lähinnä tuohon graduun. Enkä hölmöile rahan kanssa, koska sitä ei ole -vielä.

***
Enollani (joka ei itse asiassa ole paljon minua vanhempi) diagnosoitiin taannoin maanis-depressiivinen psykoosi. Muistan, kuinka hän nuoruutensa maanisina kausinaan osteli autoja, otti suunnattomia taloudellisia riskejä, nosti lainaa ja kulutusluottoja kummallisiin tarkoituksiin. Yleensä taustalla oli jokin outo "bisnes-idea", kuten maansiirtofirman perustaminen jonnekin korpeen. Noina kausina hän myös laihdutti itseään milloin syömällä pelkästään kananlihaa tai juomalla ainoastaan piimää.

Pimeinä jaksoina häntä ei juuri kotonaan näkynyt, sillä syyllisyys perheen (ja yleensä koko suvun) pieleen mennestä taloudellisesta tilanteesta ajoi miehen kuppiloihin. Tällä hetkellä suvustamme suuri osa taitaa maksella enoni velantakauksia. Hän itse on varaton.

***
Tuohon verrattuna minulla ei ole mitään hätää. Yksi ainoa pelko kummittelee jossain takaraivossa; seuraava pudotus tuntuu todennäköisesti entistä pahemmalta.

***
ps. Menen tänään mieheni kanssa pankkiin pyytämään remonttilainaa:

Pankki: Jaa.. että vaimoko on opiskelija?
Minä: Hah! Mitä sitten? Valmistun kohta ja menen töihin.
Pankki: Niin että minkä alan?
Minä: Noo (mutinaa)..
Mieheni: Hän on tutkija. (Ja minä lisään mielessäni heittomerkit "tutkija".)
Pankki: Anteeksi, minkä alan?
Minä kiirehtien: Mieheni on töissä, hän on oikein vakituinen ihminen.

Pankki: Selvä, allekirjoitus tuohon.