Aamut

Tällaiset aamut ovat mukavia. Pieni pakkanen ja kirkas taivas. Tai niin kirkas, kun taivas voi olla tähän aikaan vuodesta. Aurinko kumottaa keltaista hämärää taivaanrannassa. Vielä ei tarvitse kiirehtiä mihinkään. Voin rauhassa juoda kahvia ja lukea lehden. Se on ihan oikeasti mukava hetki aamulla.



Tänä viikonloppuna tajusin taas kerran oman rajallisuuteni. Perjantaina iltapäivällä selkäni heittäytyi ikäväksi. Sitä ei olekaan tapahtunut moneen vuoteen. Koko viikonlopun olen könköttänyt kumarassa, kuin vanhus. Vieläkään selkä ei toimi normaalisti. Olen varma, että tämä johtuu vahvoista ”selkävaivageeneistä”. Sukuni on kauttaaltaan selkävikaista sakkia ja sitä tosiasiaa ei näytä estävän edes se, että olen tiedostanut asian jo kauan ja yrittänyt kaikin (liikunnallisin)konstein vältellä tulevaisuuttani. (Voi, voi...ei voi auttaa, sori.)



No niin, nyt lähden viettämään mukavaa aamuhetkeäni ennen kuin aloitan kissojen harjaamisen ja gradun keskustelupiirin alustuksen valmistelun.