Päivätyö

Kirjoitin viime yönä työhakemuksen. Harjoittelen aina silloin tällöin niiden tekemistä ja osittain sen vuoksi on tullut haettua välillä melko outojakin työpaikkoja. Eihän minulla oikeasti ole akuuttia tarvetta päästä töihin, sillä on tuo gradukin kesken, ja töitä tiedossa ainakin ensi kevääseen saakka.


Hakemani paikka on ihan oikeaa päivätyötä. Siinä saisi kenties tuntea itsensä Tarpeelliseksi ja Tärkeäksi ihmiseksi, pääsisin ehkä Konttoriin tai ainakin koppiin. Olisi työyhteisö ja palaverit. Juoruja, kahvittelua, kenties jopa sählyporukkakin.


Tuo kaikki on minulle hiukan vierasta, sillä jotenkin olen aina onnistunut olemaan töissä paikoissa, joissa ei juuri muita työntekijöitä ole. Olen tottunut työskentelemään yksin, olemaan vastuussa työstäni ja työpaikasta. Työilmapiiri itseni kanssa on ollut muuten mainio, näin sivumennen sanottakoon.


Kerroin ystävälleni tästä avoimesta työpaikasta. Hän kehotti vielä miettimään, olenko valmis sitoutumaan Työpaikan Arvoihin. Tämähän ei tarkoita, että saisin työn, mutta onhan se hyvä pohtia etukäteen näitäkin asioita, ettei sitten myöhemmin joudu arvoristiriitojen repimäksi. Ja ennen kuin huomaakaan, onkin taas työuupumus lähellä motivaation kuihduttua olemattomiin työn merkityksettömyyttä pohtiessa. Siinä sitten huomaa paineen alla alkaneensa ajatella outoja, nuttura kiristyy entisestään ja työtoverit alkavat vilkuilla sillä silmällä, että kohta taitaa napsahtaa.


Onneksi en vielä ehtinyt postittaa hakemusta.