Suunnitelmia

Eilen tuli TV 1:ltä dokumentti jenkkien Irak –kähinöinnistä ja siitä, miten siellä ammuskeltiin myös omia. Sotilaiden kertomusten mukaan sattuneessa tapauksessa oli kiire eikä tarkkoja koordinaatteja saatu. Siinä meni muutama oma sotilas hengiltä ja taisipa olla vielä yksi BBC:n kuvaaja mukana. Olikohan tässä kyse Bushin ennen sotaa mainostamista ”täsmäpommituksista”.



Jos päätyisin sota-alueelle, jossa jenkit mellastavat niin osumatarkkuuden perusteella en uskaltaisi luottaa näihin ”tarkkaan harkittuihin pommituskohteisiin”. Muutaman kilometrin klappi koordinaateissa, onko sen niin väliä...
Tietysti voi olla mahdollista, että minä olen se tarkkaan harkittu kohde. Enemy number 1.



Kriisiajan varalle pitäisi tehdä suunnitelma. Täytyy valmistella piilopirtti erämaahan ja varustaa se hyvin pahan päivän varalle: polttopuuta, kuivattuja ja säilöttyjä elintarvikkeita, hammastahnaa sekä shampoota ja hoitoainetta (tässä tapauksessa 2 in 1 käy hyvin), lukemista, tulitikkuja, sukset, vaatetta...Toinen mahdollisuus voisi olla pakoretken suunnittelu. On hyvä olla jokin suunnitelma, koska yleensä kriisiaikana rajavalvonta tiukentuu ja esimerkiksi armeijan käyneiden miesten (ja muidenkin) voi olla vaikea päästä maasta pois. Tarpeeksi naamiointia ja hyviä ystäviä matkanvarrelle, niin eiköhän jokin norjalainen kalastusalus ota kulkurin suojiinsa.



Kaikesta tästä edellä sanotusta tuli mieleeni se testi, jonka joskus viime vuoden puolella linkitin myös tuubaan. Testin mukaan olin sillä hetkellä paranoidinen ihminen....