Viimeiset hetket

Luopumisen aikaa. Istuin laiturilla, katselin tyyntä järven pintaa ja elokuisen kaunista yötaivasta. Metsän takana on suo, josta kurkien äänet kantautuivat. Kertoivat syksyn olevan jo lähellä. Vesi on silti vielä lämmintä uida. Alastomana kelluin selälläni usvaverhossa ja tuijottelin hennosti erottuvia tähtiä. Vielä ei ole niin pimeää, että ne näkisi kunnolla. Epätodellinen olo. Säikähdin, kun kala hyppäsi aivan kylkeni vierestä.