Pelastakaa tyttäret äideiltä ry

Kyllä ihmisen pitää kiusata itseään. Ja mennä vielä maksamaan siitä. Olin päivän asuntomessuilla. Auringon paahteessa, kostean nihkeässä säässä kävelin talosta toiseen. Ahtauduin ihmismassan sekaan tukahduttavan kuumiin asuntoihin, kiipesin kapeita portaikkoja ylös ja alas. Ihmiset tungeksivat ja tönivät toisiaan. Mitään en oikeastaan nähnyt. Aikansa kun taloja kuitenkin katseli, alkoivat kaikki näyttää aivan samalta. Jotain parempaa odotin talosta, jonka sanotaan olevan messujen kallein. Tulin siellä vain huonovointiseksi. Vinot seinät ja ikkunat tuntuivat kaatuvan päälle. Vääristyneet linjat olivat kuin Linnanmäen peilitalosta. Pelottavaa. Eräässä toisessa talossa oli keksitty myös varsin ahdistava sisustusratkaisu. Vaneri. Ajatelkaa, kauttaaltaan koivuvanerilla vuoratut seinät! Että kuka näissä taloissa oikeasti asuu? Jäi sentään jotain hyvääkin mieleen. Yksi hieno keittiö ja japanilainen puutarha.

Ai niin. Tämän kokemuksen jaoin äidin seurassa.