Ei ostopakkoa

Ulkoilu voi mennä joskus urakoinniksi. Kun sattuu muutama kesäinen päivä, niin sitä yrittää käyttää kaiken aikansa tarkasti hyödyksi. On kerättävä voimia talveksi, jonka ajatteleminenkin jo saa pelonväreet aikaan. Eilinen päivä ratsastuskilpailuissa ja illalla pyöräilemässä. Tänään hiekkaa, aurinkoa ja merta. Eväinä mansikoita ja vissyä sampanjalaseista. Illalla vielä rullaluistelua. Tuntuu suurelta synniltä istua tietokoneen ääressä sisätiloissa. Toki kello lähestyy jo puolta yötä ja on kai aivan tavallista kesäaikaankin joskus olla sisällä. Pitäisi yrittää nukkua. Ainakin välillä. Muuan ystäväni ei oikein muista tätä. Eräänä yönä hänestä oli nimittäin tuntunut erittäin hyvältä idealta kuntopyöräillä kello kolmen aikaan aamulla ja katsoa samalla Buffy vanpyyrintappajaa muutama jakso videolta. Mutta hänellä onkin steinerkoululapsuus ja pääaineena kirjallisuus.

***
Männä viikolla, kun ei ollut vielä oikea kesä, päädyin eräänä iltana naapuripitäjän puolelle ostosmatkalle. Ei minulla ollut mielessä mitään erityistä, mitä olisin tarvinnut, mutta ohimennen päädyin kauppaan, joka myy autotarvikkeita! Mitähän minä niillä tekisin. Ajattelin vain käydä katselemassa, kun kaikki tästä paikasta toisinaan puhuvat ja sanovat, että myydään siellä muutakin. Niinpä niin. Myyvät näköjään muutakin. Yllättäen löysin todella tärkeitä välineitä. Uusi juustohöylä (vanha on tosin osoittautunut paljon paremmaksi, kuin tämä uusi) ja vispilä. Vispilä! Niin kuin nyt olisin vispilöinyt entisen loppuun! Tämän kapineen arvo taisi olla siinä, että se on samanlainen kuin tv-kokeilla. Ajattelin kai vispilöintitaitojen siirtyvän jotenkin itsestään myös minulle, jos hankin oikeanlaisen työkalun. En ole vielä käyttänyt sitä. Eipä ole ollut tarvetta.

***
Kyllä heinäkuu on sitten kivaa aikaa. Minulle kirjoitettiin kaksi runoa.