Ehkä ainoa kesäpäivä

Tämä alkaa tuntua jo kesältä. Aamulenkillä ollessa askel oli keveä, vaikka sadekuurot ehtivät kastella minut läpimäräksi muutamaan kertaan. Silti aurinko paistoi.

Ilmassa tuoksuu kesä. Haluaisin jo tehdä kaikenlaisia kesäasioita. Parvekepuutarhanikin on alkanut itää, vaikka luulin olevani jo auttamatta myöhässä kylvöntöissä. Ei kai pitäisi innostua liikaa, eikä elää tulevaisuudessa. Loppuviikon sääennuste ei näytä enää niin riemukkaalta kuin nyt. Tällaiset kesäiset päivät ovat kuulema vain maistiaisia, koska kesän voi odottaa alkavan vasta 10. kesäkuuta jälkeen. Sanoo vanha kansa ja minun mummu.

Yritän unohtaa tulevaisuuden ja pidän tämän päivän tunteen itselläni. Sen kruunaa Ville Leinonen & Valumo. Hieno orkesteri. Pidän kovin tästä viimeisimmästä.