Ruumiin kurjimus

En saa millään päähäni missä tai miten onnistuin eilen venäyttämään kaulani. Pään kääntäminen sattuu ja vihloo vimmatusti. Siispä istun, seison ja kävelen jäykkänä katse eteenpäin suunnattuna. Vilkaisu sivusuuntiin kääntää koko yläruumiin. Nyt kai olisi paikallaan sellainen kaulatuki, jota näkee huonoissa komedioissa ja koliikkivauvojen vanhemmilla.

Hyvää tämänhetkisessä olotilassa on se, etten voi keskittyä mihinkään muuhun kuin mahdollisimman kivuttoman asennon etsimiseen ja sellaisessa pysymiseen. Kaikki muu on turhaa.

Niin että jos joku törmää Kemin sarjakuvafestivaaleilla rentoon rautakankeen, se lienen minä.