Elämä haltuun

Olen taas kuullut viisaampiani ja saanut neuvoksi, että elämä pitäisi ottaa haltuun. Pitää tehdä suunnitelma, jonka mukaan etenee seuraavat viisi vuotta. Pelottaa. Entä jos kaikki suunnitelmat ovat täysin virheellisiä, mutta itse sitä ei huomaa. Lähtee vain jääräpäisesti noudattamaan luomaansa kaavaa. Sitten huomaa olevansa elämänsä ehtoopuolella ja tehneensä sellaisia asioita, jotka eivät oikeasti ole kiinnostaneet. Tai jospa jokin elämän hazardeista osuu kohdalle ja koko hyvä suunnitelma leviää siihen paikkaan? Eihän sitä voi elää pelkästään katastrofeja odotellen, mutta ei myöskään liian suunnitellusti. Minulle riittävät viikon, korkeintaan parin kuukauden suunnitelmat. Niissäkin on joskus puolet liikaa. Tietysti toisinaan mielessä väikkyy kuva siitä, mitä teen vuoden päästä. Se on enemmänkin haave, jonka toteuttamiseen olen ryhtynyt hyvin nöyränä. En haluaisi sitoa itseäni mihinkään. Liikkumisen tarvetta ei voi tukahduttaa noin vain.