Mietiskelyn vaarat
Lainaus Mikael Niemen kirjasta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä:
”Toinen syy hulluuteen oli mietiskeleminen. Isä kehotti minua ankarasti olemaan ajattelematta liikaa, vain sen verran kuin oli välttämätöntä, sillä mietiskeleminen oli paha tapa, joka vain paheni, mitä enemmän sitä harrasti. Hän kertoi vinkiksi, että raskas ruumiillinen työ oli hyvä parannuskonsti. Lumenluonti, maastohiihto ynnä muut sellaiset olivat tehokkaita, koska ajatteluun sortui useimmiten, jos makasi sohvalla tai lepäsi jollain muulla tavoin. Suositeltavia olivat myös aikaiset aamuherätykset, varsinkin viikonloppuisin ja krapula-aamuina, jolloin kaikkein kamalimmat ajatukset muuten saattoivat luikerrella mieleen.”
Tässäpä saattaa olla totuudensiemen, ainakin välillä. Liika mietiskely sekoittaa ajatuksia vain enemmän. Kunpa osaisi joskus elää niin huolettomasti, ettei pätkääkään pohtisi tulevien tuntien tapahtumia. Antaisi vain mennä. Olisi helppoa, jos isoisäni olisi tuossa vieressä jatkuvasti sanomassa tavalliseen tyyliinsä: ”Hojoo, päästelet menemään vaan!”
Kun olin lapsi, meidän kylällä puhuttiin niistä kahdesta, jotka olivat mietiskelleet liikaa ja tulivat hulluiksi. Toinen oli opiskellut matematiikkaa ja toisesta piti tulla pappi. Molemmille alkoi viina maistua liikaa ja sen myötä myös turha mietiskely. Varsinainen syy heidän hulluuteensa oli kuitenkin liika tiedonjano, ainakin jos asiaa kysyi aikuisilta. Silloin oli normaalia, että ihminen halusi käydä vain pakollisen koulun, ehkä hankkia ammatin, mutta viimeistään 17-vuotiaana piti olla jo työssä. Oikeassa työssä.
En silti voi sanoa, etteikö liika mietiskely pelota myös nykyisin. Muuan nainen kertoi huolestuneena alle kouluikäisestä pojastaan, joka lukee mielellään tietokirjoja. Poika voisi kuulema viettää vaikka koko päivän yöpuvussa ja vain lukea. Toisina päivinä hän vain leikkii, eli on normaali lapsi. Nainen oli vienyt pojan psykologille.
***
Selvisin käräjistä. Sain sakot, mutta en muuta. Olen ylpeä siitä, että olin koko ajan rauhallinen, pysyin tosiasioissa ja pystyin perustelemaan kaiken sanomani. Suomalainen oikeusjärjestelmä on aivan kädetön. Istunnossa myönnettiin jutun epämääräisyys ja se, että oikeudenmukaista tuomiota (eli sakkoja molemmille osapuolille) ei voida antaa. Mitä tästä opimme: Käräjät ovat vain teatteria, jonka tarkoitus on pelastaa poliisin ja syyttäjän kasvot.
”Toinen syy hulluuteen oli mietiskeleminen. Isä kehotti minua ankarasti olemaan ajattelematta liikaa, vain sen verran kuin oli välttämätöntä, sillä mietiskeleminen oli paha tapa, joka vain paheni, mitä enemmän sitä harrasti. Hän kertoi vinkiksi, että raskas ruumiillinen työ oli hyvä parannuskonsti. Lumenluonti, maastohiihto ynnä muut sellaiset olivat tehokkaita, koska ajatteluun sortui useimmiten, jos makasi sohvalla tai lepäsi jollain muulla tavoin. Suositeltavia olivat myös aikaiset aamuherätykset, varsinkin viikonloppuisin ja krapula-aamuina, jolloin kaikkein kamalimmat ajatukset muuten saattoivat luikerrella mieleen.”
Tässäpä saattaa olla totuudensiemen, ainakin välillä. Liika mietiskely sekoittaa ajatuksia vain enemmän. Kunpa osaisi joskus elää niin huolettomasti, ettei pätkääkään pohtisi tulevien tuntien tapahtumia. Antaisi vain mennä. Olisi helppoa, jos isoisäni olisi tuossa vieressä jatkuvasti sanomassa tavalliseen tyyliinsä: ”Hojoo, päästelet menemään vaan!”
Kun olin lapsi, meidän kylällä puhuttiin niistä kahdesta, jotka olivat mietiskelleet liikaa ja tulivat hulluiksi. Toinen oli opiskellut matematiikkaa ja toisesta piti tulla pappi. Molemmille alkoi viina maistua liikaa ja sen myötä myös turha mietiskely. Varsinainen syy heidän hulluuteensa oli kuitenkin liika tiedonjano, ainakin jos asiaa kysyi aikuisilta. Silloin oli normaalia, että ihminen halusi käydä vain pakollisen koulun, ehkä hankkia ammatin, mutta viimeistään 17-vuotiaana piti olla jo työssä. Oikeassa työssä.
En silti voi sanoa, etteikö liika mietiskely pelota myös nykyisin. Muuan nainen kertoi huolestuneena alle kouluikäisestä pojastaan, joka lukee mielellään tietokirjoja. Poika voisi kuulema viettää vaikka koko päivän yöpuvussa ja vain lukea. Toisina päivinä hän vain leikkii, eli on normaali lapsi. Nainen oli vienyt pojan psykologille.
***
Selvisin käräjistä. Sain sakot, mutta en muuta. Olen ylpeä siitä, että olin koko ajan rauhallinen, pysyin tosiasioissa ja pystyin perustelemaan kaiken sanomani. Suomalainen oikeusjärjestelmä on aivan kädetön. Istunnossa myönnettiin jutun epämääräisyys ja se, että oikeudenmukaista tuomiota (eli sakkoja molemmille osapuolille) ei voida antaa. Mitä tästä opimme: Käräjät ovat vain teatteria, jonka tarkoitus on pelastaa poliisin ja syyttäjän kasvot.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home