Lepakoita tapulissa

Salman Rushdie kirjoitti Vimman . Luin sen. Nyt pitäisi olla sitten kärkevä ja arvosteleva, kuten kilpikonna.

Enpä kehtaa. Pidin kirjasta ja sen paikoitellen ylitsepursuavan hengästyttävästä vimmasta. Ihmisen mustemman puolen kuvaajana Rushdie oli mainio. Vaikka mitäpä minä mistään synkistä mielistä tietäisin. Kirjan päähenkilöä vaivaavat nahkasiipiset pedot, ja raivottaret ajavat häntä eteenpäin. Vimman kirjallisen kuvauksen rinnalla ahdistukseni alkoivat tuntua hedelmämehua imeviltä lepakoilta tapulissa. En ole seissyt kirjan päähenkilön lailla pimeässä rakkaimpani vieressä veitsi kädessä, eli en ole koskaan ollut lähelläkään äärimmäistä väkivallan tekoa (murhaa), johon sielun synkkyys voi ihmisen ajaa. Jos tuota voidaan pitää jonain "normaaliuden" rajana, minulla (ja läheisilläni) ei liene hätää.
***

Viikonloppuun mahtui paljon sukulaisia. Appivanhemmat yöpyivät luonamme. Anoppini puhuu paljon työstään ja etenkin siihen liittyvistä vaikeuksista. Noinkohan sitä itsekin kolmenkymmenen vuoden työuran jälkeen itsekin jauhaa aina samoja asioita vuodesta toiseen? No, tuntuupa tuota samasta asiasta jauhamista olla jo nyt ilmassa. Ken härjillä kyntää, se härjistä puhuu.

Lauantaina olin äidilläni repimässä tapettia.

Sunnuntaina isoisäni tyttöystävineen tuli vierailulle. Söimme heidän tekemäänsä poronkäristystä, perunoilla ja puolukkahillolla. Kumma miten vanhat ihmiset tuovat mukanaan niin paljon enemmän kuin itsensä. Oli ruokaa ja muistoja ajoista, joista en itse tiedä mitään. Isoisäni kertoi äidistäni, ja päivästä jolloin he olivat kahdestaan leiponeet kampanisuja ja ohrarieskaa. Äitini oli tuolloin 12-vuotias. Oli pantava ovet lukkoon, ikkunaverhot kiinni ja veivattava taikinaa salaa, sillä tuohon aikaan olisi suuresti kummeksuttu pullantuoksuista miestä.

Pappani tuntee elämääni pidemmältä ajalta kuin minä. Joskus tuntuu, että hänellä on enemmän muistikuvia lapsuudestani kuin minulla itselläni.

Illalla raahasin mieheni mukaan anoppilaan repimään tapettia. Viikon ainoana vapaapäivänä.
Anteeksi.