Outo ääni

Hiihtolomia on pidetty itse kukin. Minäkin. Hiihtämällä perinteisellä tyylillä eli pertsalla ja viettämällä pari päivää mutkamäessä kiroten omanelämänsäkallepalandereita ja toistaitoisia venäläislaskijoita. Parhaat fiilistelylaskut itselle sain aamulla ja illalla. Paluu tavan ihmisten päivärytmiin on sujunut nihkeästi. Harmaa, loskainen kevätsää (!) ei sitä ainakaan helpota. Mutta se on antanut hyvän syyn mennä ystävättären kera kiertelemään kauppoja ja istumaan kahville, puhumaan intellektuelleja asioita ja huokailemaan pitkätukkaisen Idols-kilpailijan vuoksi.

Siinä oli hiihtoloma lyhyesti.
***
Uskotteko, että olkalihas voi kääntyä väärin päin? Tänään teiskasin hevosen kanssa, yhtäkkiä hevonen heitti päätään ylös ja kuulin äänen, plups. Sanoin "perkele", mutta en hevoselle. Sen jälkeen pitelin itseäni olkapäästä ja katselin oudosti vinksottavaa käsivartta. Kirvasin ensiavuksi koko litanian hyviä voimasanoja. Hetken päästä kuului taas plups. Kipu levisi koko käteen ja korvissa humisi.

Se siitä. Näin on käynyt ennenkin. Pari ihmistä alkoi silti myötätunnosta voida pahoin.

Kuka muuten sanoo, ettei kiroaminen auttaisi?