Muistikatko

Jos olisin blogannut ennen joulua ahkerammin, voisin tarkistaa, mitä elämässäni on silloin oikeastaan tapahtunut. Enimmäkseen olin niin väsynyt, että tuskin jaksoin edes nukkua. Kaikki on kovin hämärän peitossa. En voi olla varma, mikä on unta ja mikä ei. Toki muutama highlight moment on jäänyt muistiin, ja ne tiettävästi ovat tosielämässä tapahtunutta.

Niin se joulu vain meni. Söin napa ruskaten porkkanalaatikkoa ja laihduin kilon. Vahingossa. Vaan nyt kun naapurin joulukuusi on syötetty hevosille, on uuden vuoden lupausten lunastamisen aika. Onneksi en niitä tehnyt. Perinteisesti lähipiiri lupasi rinta rottingilla sitä sun tätä, kuten joka vuosi. Enimmäkseen terveyteen liittyvää. Olen yrittänyt parhaani mukaan tsempata heitä, mutta jo tässä vaiheessa tammikuuta näyttävät monet syyt ajaneen kuntoilun tai tupakoinnin lopettamisen edelle. Taitaa olla varsin yleinen ilmiö. Jo nyt kuntosalilla huomaa tilan lisääntyvän alkuvuoden ruuhkan jälkeen...

Vuosi on alkanut pääosin suotuisasti, mutta jostain ne kuuluisat mustat pilvet aina ilmestyvät taivaalle ja kohta minä seilaan syvääkin syvemmissä vesissä köli pohjaan jumittuen. Sellaista on elämä. Pessimisti ei pety.