Mustikoita ja mustaa huumoria

Kirjoitin tässä taannoin pitkän ja antaumuksellisen jutustelun mustikoiden poiminnasta, satunnaisista hillalöydöistä ja äidyinpä muistelemaan aina lapsuuden takaisia hillastelureissuja sekä niihin liittyviä muistoja liian kultaisiksi kuvittelemaan. Blogger söi tekstini, mistä yrmyyntyneenä heitin koko kirjoituksen taas päiviksi pois. Olkoon, ajattelin. Ketäpä tuo olisi edes kiinnostanut.

Eilen pääsin mustikkaan. Saaliista leivoin kaksi piirakkaa eri pohjiin. Kyllä olivat hyviä molemmat. Pakastimeen päätyi vaivainen puolilitrainen. Täytyy mennä vielä uudelleen. Mustikat ovat mielestäni parhaita metsämarjoja. Etenkin puoleksi sulaneina jogurtin joukossa.

***
Ihanainen päivänsäteeni aloittaa huomenna viidennen luokan. Olimme tänään vaateostoksilla, jälleen kerran liian myöhään. Kaikki halvimmasta päästä olevat hyvännäköiset farkut olivat loppuneet, kokoja ei ollut nimeksikään jäljellä mistään vaatteista. Herrajumala, miksei voi tilata vaatteita niin paljon, että niitä riittäisi kaikille. No, tapani mukaan hivenen liioittelin. Löytyihän sitä päällepantavaa vaikka kuinka:

Housut. Mustat. Lindex 16 e.
Paita. Musta, jossa punaiset hihat. Prisma 9 e.
Sukkahousut. Mustat, joissa punaisia raitoja. Lindex 5 e.
Neule. Musta. Citymarket 22 e.
Hikiranneke (musta) ja pinssejä ("Kiss me" ja muuta ällöä). Lindex 2 e.

Aikaisemmin löytynyt:
Reppu. Musta. Citymarket 15 e.
Penaali. Musta, jossa jotain punaista. 6 e.
Kengät. Mustat, joissa punaisia raitoja. 39 e.

Kaksi huomiota. Ensinnäkin tyttärelläni on taipumuksia goottiuteen, tai johonkin sellaiseen, jota en edes yritä ymmärtää. Toisekseen koulunkäynnin aloittaminen on hirveän kallista. Aurinkoko tuota lasta on venyttänyt niin etteivät vanhat vaatteet enää mahdu? Aurinkoko on sekoittanut hänen päänsä? Ei hormonit, ei vielä. Eihän.

Kai olen maininnut jo, että tyttärelläni on musta huumorintaju?