Bussiin nousi joukko ulkomaalaisia opiskelijoita matkatavaroineen. Pysäkillä he jättivät haikeat jäähyväiset suomalaisille ystävilleen. Espanjalaiset miehet kyynelehtivät vuolaasti ja sopertelivat jotain ikuisesta ystävyydestä. Suomalaiset miehet ottivat tämän kaiken hyvin tyynesti. Ei itkua, ei liioiteltua ikävää. He tarjosivat vain jämäkkää kädenpuristusta, mutta joutuivat lopulta antamaan periksi tunteidensa armoilla heittelehtiville ystävilleen, joille jäähyväiset eivät ole mitään ilman halauksia ja poskisuudelmia.
Suomalainen mies ei tunteile turhaan. Ei itkua. Iloakaan ei ole syytä näyttää liian pröystäilevästi. Etteivät muut tulisi kateellisiksi. Järkevyys ja asiallinen suhtautuminen, ennen kaikkea. Naisille voi sanoa joskus jotain nättiä ja olematonta, huvikseen. Joku voi humalapäissään erehtyä sanomaan enemmänkin. Lausumaan runoja ja laulamaan itsekeksimiä lauluja.
Suomalaisella miehellä on periaatteita. Sähköposteihin ja muihin viesteihin ei yleensä vastata, jos niissä ei esitetä selkeää kysymystä, johon voi vastata kyllä tai ei. Minäkin lähetin pari viikkoa sitten tekstiviestin, jossa toivottelin onnea illan keikalle. Ajattelin, että vastauksena olisi tullut edes kiitos. Eipä tullut. Olkoonkin, että näin parin viikon jälkeen kasvotusten keskustellessa kuulin keikan menneen loistavasti. Aiemmin vastausta toivoessa olisi kai pitänyt kysyä, aikooko hän soittaa illalla hyvän keikan.
Suomalainen mies luulee, että näin on hyvä.
2 Comments:
Eikö muka sitten ole?
Miehet elävät omassa umpiossaan, vetoavat kaikessa syyntakeettomuuteen ja toistelevat "pojat on poikia".
Mutta eipäs pidetä minua taas kiukuttelevana pikkutyttönä. Toki stereotyyppinen miehisyys on sallittua. Kaljan juonti, saunominen, seksistiset vitsit, naisten tuijottelu, yksinkertainen ajattelu...Enkä minä kehoita ketään miestä aloittamaan uutta harrastusta esim. kuivakukka-asetelmien parissa.
Lähetä kommentti
<< Home