Idässä kaikki on toisin

Lauantaina olin kuuntelemassa rokkia. Keikan jälkeen tuntematon HC-punkkari tuli luokseni ja sanoi, että muistaa minut muutaman viikon takaiselta keikalta. Mietin kiivaasti, josko tuntisin ihmisen. En tuntenut, eikä hänkään muuta väittänyt. Kunhan vain muisti nähneensä minut. Emme edelleenkään tunne toisiamme edes nimeltä, mutta sain kutsun kuuntelemaan paria HC-bändiä. Ilmaiseksi. Tuskin tällä kertaa menen. Toki avoin suhtaumiseni kaikenlaiseen musiikkiin ei ole hävinnyt mihinkään.

***

Muuten. Sanonpa vain, että euroopan itälaidalla ajatus tuntuu kulkevan täysin odottamattomia reittejä. Käytämme englantia näennäisesti yhteisenä kielenä. Ja enimmäkseen paskan jauhamiseen.