Tukka sekaisin

Tämä ei ole valitus.
***
Vähintään kahdeksantoista kertaa yöllä heränneen ihmisen (h)aamu ei ole kivaa katseltavaa. Onneksi kotona ei ole ketään, joten voin rauhassa jupista ja sadatella maailman pahuutta. Mitä varten se mieskin niitä poikia meni hyväkseen käyttämään. Prkl.

Näinä aamuina soimaaja istuu olkapäällä nakertaen itsetunnon murusia ja pistellen niitä suuhunsa. Välillä solvaa saamattomaksi, nauraa ivallisesti yrittäessäni puolustella itseäni. Parempi olla hiljaa, kyllä se kohta kyllästyy.

Jokin osa aivoistani haluaisi painua takaisin vällyjen alle. Univelkaa kai pitäisi saada maksettua, mutta miten? Eihän näin valoisana aikana saa enää nukuttua kohta yölläkään -ikään kuin se muutenkaan onnistuisi. Ja jos nukun nyt päivällä, en saa enää senkään vertaa silmiäni ummistettua ensi yönä.

En saa mennä sänkyyn makaamaan. En anna itseni tehdä sitä. En halua menettää jälleen yhtä päivää.

Ikään kuin tässä olisi jotain menetettävää.