Taas matkalle

Lähden huomenna kahdeksi päiväksi Kuopioon. Väsyttää jo nyt. Tiedän, etten saa hetkeäkään omaa rauhaa. Olen koko ajan tekopirteä ja reipas. Minulla on homma hanskassa ja kaikki sujuu kuin rasvattu (ja muut kliseet vielä tähän). Olen aikuisen soittajan esimerkkinä. En juo viinaa, enkä tietenkään kiroile. Saatana.

***
Eilen illalla pyöräilin kotiin ja mietin, mikä sai minut taas kerran ryhtymään tähän. Ajan pyörää pari kilometriä suuntaansa ja parhaassa tapauksessa sade kastelee minut läpimäräksi. Sitten kävellä tillustan nilkkoja myöden kuravellissä, pesen likaisia varusteita ja upotan käteni paskaan. Tämä kaikki siksi, että kaiken työn, kuran ja paskan siivoamisen jälkeen hevonen laskee päänsä tuohon olkapäälleni ja henkii kaurantuoksuisia huokauksia poskelleni. Edes joku on kiitollinen siitä, mitä minä teen.

Kotimatkalla sattui vielä niin, että järven rannalla yllätin sorsapariskunnan itseteossa. Ukkoparka säikähti minua niin, että sukelsi höyhenet pöllyten veden alle. Eikö niitä palele? Kaksi paria joutsenia saapui myös samaiseen pieneen sulaan. Siinäpä räpiköivät keskenään. Mahtaa olla ahdasta.