Aamutoimia ja siivoussuunnitelma

Kello soi 06.24. Ensimmäisen torkkuherätyksen jälkeen kello näytti 06.30. Valot päälle.

Muistin hikoilleeni yöllä läpimärkänä. En muistanut painajaisia, tosin märät lakanat kertoivat niitä olleen. Ihoni oli edelleen nihkeä noustessani viileän makuuhuoneen hämärään. Olen yrittänyt vähentää hikoiluani vähentämällä yövaatetuksen minimiin, sammuttamalla patterin ja ottamalla kevyemmän peiton käyttöön. Ei auta.

Tyttäreni söi aamupalaksi kaksi paahtoleipää (ei paahdettuna), jogurtin ja lasin maitoa. Itse join ison kupillisen vihreää teetä (siinä on jopa enemmän piristeitä kuin kahvissa) ja selailin samurai-kirjaa. Muistelin käyntiäni Vapriikin näyttelyssä viime keväänä.

Kello 07.11. Säälin naapureita, enkä aloittanut vielä imurointia. Sen sijaan katsoin Koiran päiviä -elokuvan. Aloitin elokuvan jo eilen, mutta koska tapanani on nukahtaa kesken rainojen, jäi loppuosa täksi päiväksi. Ilmeisesti tuollaisia taidepläjäyksiä ei ole tarkoitettu katsottavaksi aamutuimaan; ihmiset tuntuivat ärsyttäviltä, heidän tekonsa ja elämänsä typeriltä ja tyhjänpäiväisiltä. Jotta elokuva ei pilaisi loppupäivää, on syytä tarttua pian siivousrättiin. Siivous kaikkine zen-elementteineen auttaa kaikkiin vaivoihin.

ps.
Hieno kuva.
Toinen kiva kuva.