Apinamies

Kävin Savossa. Voittajan on helppo hymyillä, enkä nyt puhu jääkiekosta. Jaarittelevat savolaiset käyvät pidemmän päälle hermoille. Sanoisivat asiansa selkeästi, ettei kysyjän tarvitse kiskoa pihdeillä asioita ulos. Olen tavattoman väsynyt ylettömästä sosiaalisuudesta, jota jouduin harrastamaan kaksi päivää ja yhden yön. Onnistuin sittenkin juomaan vähän viinaa ja kiroilemaan.

Jälleen kerran saunan on todistettu olevan varsinainen tunnustuksien luola. Naisten saunavuorolla löyly löysytti kireimmätkin kielenkannat. Tosin vasta sen jälkeen, kun herkimmät korvaparit olivat siirtyneet pukuhuoneen puolelle. Emme suotta halunneet aiheuttaa heille ikuisia arpia sieluun. Kaikki alkoi kesysti siitä, miten yhdellä meistä oli hiihtoretken aikana alkanut päänsisäinen jukeboxi soittamaan yhtä ja samaa pätkää tylsästä suomi-iskelmästä. Yhden ylämäen aikana hän oli päässyt siinä kahdeksanteen modulaatioon asti. Ja silloin, mäen yllä, hän oli vannonut inhoavansa Marita Taavitsaisen musiikkia, jos ikinä, vahingossakaan joutuu sitä kuulemaan. Modulaatio-, stemmaharjoitus- ja virityskeskustelujen jälkeen piiskaavien löylyjen seassa selvisi, että yksi ja sama mies on kutakuinkin meidän jokaisen lauteilla istuvan naisen päiväunien sankari. Nekin, jotka eivät sitä suoraan myöntäneet, nyökyttelivät kuitenkin hyväksyvästi. Siinä on sellainen mies, joka luultavasti vain tulisi ja ottaisi. Ei mitään turhaa lässytystä. Tai näin meistä jokainen ainakin toivoo.

Nyt on pakko levätä hetki.n dyritin johdatella häntä sia tuntui olevan nyt kovin pinnalla. soittamiseen. sanomiani perusteluinaivät.