Rouvaskaisia harrasteita

Säikähdin tänään varpaitani.

Syy siihen löytyy äidistäni, joka sai houkuteltua minut mukaan kynttilä-varvashoitoiltaan. Koska en keksinyt parempaakaan tekemistä, lähdin liottelemaan varpaitani tuntemattoman rouvashenkilön uuden omakotitalon täydellisen keittiön laatoitetulle lattialle asetettuun muoviämpäriin.

Aluksi luulin koko varvashoitojutun olevan vitsi. Ei se ollut, vaan totista totta. Liottelu ei riittänyt, vaan aseteltiinpa vielä kurkkuja kasvoille. Ovelaa, sanon minä.

Siinä istuin varpaat ämpärissä, kurkut kasvoilla ja kuuntelin kynttiläkonsultin myyntipuhetta. Täysin mahdotonta olisi ollut livahtaa huomaamatta pois paikalta, joten kuuntelin kiltisti kuinka upeita, ihania, rentouttavia, kauniita ja ehdottomasti tarpeellisia juuri nämä kynttilät ovat. Hinnasta ei tietenkään ollut mitään puhetta. Kotona esitettä tarkemmin tutkiessani huomasin tuikkujen hinnan olevan 8 euroa 12 kpl:een pakkaus. Hohhoijaa. Turha lienee erikseen mainita etten ostanut mitään.

Liottelun jälkeen jokainen sai maalata varpaansa, ja tämän vuoksi säikähdin omiani tänään. Normaalisti en kiinnitä varpaisiini mitään huomiota. Rumatkin ovat. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt alkaa hieroa toisten jalkoja ja varpaita, päätin sujauttaa sukat jalkaan ja häipyä takavasemmalle. En hiero edes omia jalkojani, miksi ihmeessä sitten toisten? Jossain se raja on mentävä, ja minulla se menee näköjään varvashieronnassa. Ei kiitos.

Jäin hivenen ihmettelemaan mitä yhteistä on kynttilöillä ja varpaiden hieronnalla. Kai se on sitä well-beingiä, jota voi harrastaa relax-cd-levyn instrumentaalimusiikkia kuunnellessa.