Pelottavia hetkiä

Nyt ovat maailmankirjat sekaisin, lopunajat käsillä. Taivas salamoi ja maanrakosista nousee rikinkatkuinen höyry. Tänä aamuna olen ollut niin helvetillisen onnellinen. Sekä eiliset, että tämän päiväiset oppilaani ovat olleet kovin taitavia soittajia. Mitä heille on tapahtunut? Olin niin vaikuttunut, että yllyin kehumaan jokaista melkein kohtuuttoman paljon. Vaikka ei kai ketään voi kehua liikaa, jos aihetta vain on. Arka varhaisteini tosin voi nolostua tilanteesta. Ylenpalttisesta pirteydestäni sai osansa myös italialaisopettajien ryhmä, jonka kanssa keskustelin välittömästi niitä näitä. Kielillä puhuessa on helpompaa kommunikoida outojen ihmisten kanssa. Olen huono small talkissa suomeksi. Olen hiljaa, enkä lässytä joutavia.

***
12-vuotias tyttöoppilaani kysyi mielipidettäni siihen, riittääkö tunti aikaa shoppailuun. Onnellisen vilpittömänä vastasin, että ei tietenkään. Tyttö oli samaa mieltä, mutta vanhempansa kuulema eivät. Jaahas. Minut huijattiin uhmaamaan vanhempien ohjeita. Toivottavasti tyttö ei käytä sanojani perusteluina kaupoissa notkumiselle. Seuraavaksi siirryimme keskustelemaan ripsistäni. Tyttö oli jo pitkään epäillyt, että käytänkö tekoripsiä. En käytä. Tässä vaiheessa yritin päästä jo varsinaiseen aiheeseen eli soittamiseen. Eipä tullut mitään, koska ripsiasia tuntui olevan nyt kovin pinnalla. Tunnin jälkeen kehuin tytön hienoa bändipipoa. Pitäisin sellaista itsekin, jos uskottavuus ei olisi koetuksella muutenkin. Alkoholiostosten yhteydessä lähikaupan kassa kysyy minulta papereita. Uskottavuutta ei varmasti paranna se, että tänäisessä euforiassa ostettu paita on vaaleanpunainen. Hamekangasta valitessa pysyin sentään totuudessa ja ostin mustavalkoista.

Tänään on ollut pelottava päivä, eikä ilta ole vielä lähelläkään. n dyritin johdatella häntä sia tuntui olevan nyt kovin pinnalla. soittamiseen. sanomiani perusteluinaivät.