Unennäköä

Viime yönä uneksin, että satoi lunta. Ja niinhän se olikin. En sitten tiedä, olenko ollut hereillä ja luullut näkeväni unta. Unissa keskustelen usein eläinten kanssa, mutta siitäkään en voi olla täysin varma, koska teen sitä niiden kanssa myös valveilla ollessa. Eräänä yönä unessani oli lestadiolaisen naapuriperheen äiti, joka meni ja synnytti kolmannen lapsensa, vaikka kaksi edellistäkään ei vielä kävele tai puhu kunnolla. Aamulla huomasin, että lapsilla oli hoitaja ja vanhemmat kai hakemassa uutta tulokasta, joka oli jo pitkin syystalvea näyttänyt olevan tuloillaan.

Elämässä on jaksoja, joiden olen epäillyt olevan unta. Sellaisia aikoja, jolloin kaikki on tuntunut sujuvan vaivattomasti ja siis siksi niin unenomaisesti. Kuitenkin on ihmisiä, joilla on monista tapahtumista samoja muistoja, kuin minulla. Tuskin ovat silti minun kanssa samoja unia nähneet. Toisaalta on myös ihmisiä, joilla on minun kanssa samoista tapahtumista ja asioista aivan erilaiset käsitykset. Mutta siinä ei ole kerrassaan mitään outoa tai epäilyksen aihetta.

Viimeksi eilen minua on syytetty liiasta ajattelemisesta. Arvatenkin.