Toipilas

"Hevosten kanssa voi tapahtua mitä vain", sanoin ystävälleni vain pari päivää aiemmin. Kaikki näytti ja kuullosti pahalta. Tömähdyksiä, rutinaa ja raksahduksia. Aikani maattua maassa ja kokeiltuani raajojen toimivuutta nousin vaivalloisesti ylös. Ei tuntunut miltään. Huimasi.Vasta sairaalassa kipu yltyi sietämättömäksi ja olin varma, ettei tästä hyvä seuraa. Olen silti ehjä. Tänään käyn vielä toisen kerran lääkäri-sedän luona. Yöllä kotiin tullessa tärisin vilusta, nälästä ja kai säikähdyksestä. Lämmin suihku helli kolottavaa kroppaa ja muutama särkylääke antoi sopivan unettavan olon. Sängyssä vatsallani maaten ajattelin brittien suosimia kuumavesipulloja. Ne olisivat olleet selkäni päällä juuri oikeassa paikassa.