Tammikuu tai lokakuu

Neljä päivää Helsingissä. Mikäpä ollessa hulppeassa töölöläisasunnossa. Kuudes kerros, mukava näkymä kaupungin kattojen yli. Jos en olisi tiennyt, että on tammikuu, minulle olisi voinut helposti valehdella elettävän lokakuuta. Sateesta huolimatta matka syrjäseudulle virkisti mieltä. Tosin pienen särön toi bussikuskin vitun haistatus, mutta taisipa mies samalla huomata, että kaikille susirajan takaa tulleille ei kannata sitä tehdä. Toisekseen, hänellä taisi olla puhe siitä, mistä puute. Minulla ei. Baarissa kaksi eri naista kävi tekemässä illan aikana tuttavuutta kanssani. Tällä kertaa minun täytyi vain kiittää kauniisti saamastani huomiosta.

Kävin myös näyttelyissä täällä ja täällä. Molemmat olivat mainioita, vaikka ensimmäisen näyttelyn miestaiteilijan töistä en vielä tiedä mitä mieltä olisin. Naistaiteilijan jälki puolestaan miellytti kovin. Jälkimmäinen Islam-näyttely on tyylikkäästi toteutettu. Pidin. Vaikka enpä ole tuossa talossa koskaan oikein surkeaa näyttelyä nähnytkään.

Niin hauskaa kuin olikin, arkeen täytyy päästä jälleen mukaan. Lepoaikaa ei liiemmin ole jäänyt. Päädyin luennollekin hankkimaan yhtä puuttuvaa opintoviikkoa. Huomasin, että kaikki muut luennolle osallistujat ovat ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Koska minä olen jo monennen vuoden opiskelija, luennoitsija saattaa tämän tästä kääntyä minun puoleen ja kysyä, mitäköhän minä ajattelen kulloinkin puheena olevasta asiasta. On tietenkin mukavaa, jos mielipidettäni arvostetaan, mutta on rankkaa sanoa jotain fiksua ja analyyttistä kahdeksan silmäparin tuijottaessa. Kova on ihmisen osa.