Kätevä emäntä

Viikonloppuna jouduin kurkistamaan tuttavapariskunnan keittiönkaappeihin. Ei siksi, että olisin ollut utelias, mutta minun piti löytää sokeria. Olin järkyttynyt siitä, että kaapit olivat ruokaa täynnä. Kun ovea raotti, sai ottaa sylillisen vastaan putoilevia säilykkeitä, kuivaeineksiä, keksejä, mehupurkkeja, makaronia, riisiä, erinäisiä leivontatarvikkeita...Lopulta löysin myös sokeria. Tosin sitäkin oli niin montaa sorttia, että valitseminen alkoi ahdistaa.

Toiset osaavat varautua. Minä en. Olen huomannut, että tässä taloudessa hankitaan vain se määrä syötävää, mikä varmasti kuluu muutaman päivän aikana. Mieluiten ostan liian vähän, kuin liikaa. Äitini ei koskaan ole uskonut, jos sanon, ettei pakastimesta tai kaapista löydy mitään yllätysvieraille. ”Kai sitä nyt jotain aina löytyy”, on vastauksena. Mutta kun ei ole. Tyhjästä on paha saada mitään aikaan. Joskus olen toiveikkaana tutkinut naistenlehtien artikkeleita siitä, mitä tarjoiluja voi ”pikaisesti valmistaa” yllätysvieraille. Näissäkin on tietysti oletuksena, että pitäisin pakastimessa odottamassa erilaisia paistovalmiita leivonnaisia ja jääkaapissa olisi monipuolinen juusto- ja antipastovalikoima, kermaa ja kananmunia. En ole Kätevä Emäntä. Tällä ei silti ole mitään tekemistä sen kanssa, etteivätkö yllätysvieraat olisi myös tervetulleita. Tarjoilupuoli voi jäädä heikohkoksi. Saako olla kahvia tai teetä?