Arvet asialla

Arvet tuntuvat kiinnostavan. Osallistuisin mielelläni keskusteluun, mutta minulla ei ole sellaisia arpia, joilla leuhottaa. Olen monta kertaa melkein päässyt hengestäni, mutta arpia ei ole jäänyt. Hevoset ovat purreet, astuneet varpaille tai muuten vain vihanneet minua, polkupyörän hallinta on toisinaan pettänyt, puukko on ollut liian terävä, haravan piikit ovat syöksyneet kohti otsaani, nauloja on ollut väärissä paikoissa...Hahaa! Siitä tulikin mieleeni tuo sentin mittainen arpi polvessani. Kerran heinäladossa hyppäsin kattoon asti kasatun paaliröykkiön päältä ja koska alastulo ei ollut sievä telemark, niin onneton naula ruopaisi polvestani lihat irti. Verta tuli kuin härän kurkusta ja nahka retkotti suikaleena pitkin säärtä. Ja silti, vain sentin mittainen arpi. Eipä ole jäänyt leikkausarpiakaan. Minua on leikattu vain kerran. Yksi luomi. Siitä jäi alavatsaan, juuri sen kriittisen rajan yläpuolelle, H-kirjain. Eikä sekään enää edes kunnolla erotu.