Luutarha

Olen pidellyt käsissäni ihmisten pääkalloja, selkärankoja, lantio- ja sääriluita. Ne ovat kuuluneet joillekin 1700-luvulla eläneille ihmisille. En ajatellut niitä ihmisen osina. En sitä, kenen päätä pitelen käsissäni. Ne olivat vain mustuneita luita. Luettelonumerolla varustettuja ja pintakäsitelty kestämään loputonta käpälöintiä.

Joutoaikana olen tuijotellut kuvia omasta selkärangastani ja lantioluista. Siinä nikamat ovat suorassa järjestyksessä ja lonkanrinkulat molemmin puolin häntää. Yhtäkkiä tajusin, että nuo kaikki ovat minun sisällä. Tuoltako siellä näyttää? Outoa.