Eno veneessä

Eno täyttää 50-vuotta. Pitää mennä käymään, vaikka en tiedä miksi. Hän on julkisesti ilmoittanut olevansa ilman syntymäpäiväjuhlia, eikä kenenkään tarvitse tulla käymään. Nyt lähisuku on kuitenkin tuppaantumassa lauantaina kahvittelemaan ja olen melkein varma, ettei eno ole paraatipuvussaan odottelemassa. Voi olla, ettei hän ole edes kotona. Naisväki on sellaista, ettei se ymmärrä selvää puhetta. Aina luullaan tietävänsä asiat paremmin.

Virallisten syntymäpäiväjuhlien kaava (tai näin se meillä menee): Tavallisestihan on niin, että miehet, jotka normaalisti eivät käytä pukua, ottavat kaapista sen aikaa sitten kutistuneen rippipuvun ja pukevat päälleen. Naiset hankkivat toki uuden kretongin ylleen. Siitä samasta naistenpukineita myyvästä kaupasta, kuin kaikki muutkin. Lyhyitä takinhihoja, kravateissaan hikoilevia miehiä, hameissaan liehuvia naisia; partavesien ja parfyymien myrkkypilviä; pönäköitä keskusteluja ja oikeita mielipiteitä siitä, miten tätä maata pitäisi johtaa. Niin, sitten tulee se nuori seurakuntapastori, joka puhuu kovin hiljaa ja varovasti. Hän säikkyy ravakoita naisia, jotka puuhaavat hänelle kahvia ja nisua eteen. Kahvia on toki kaikille tarjolla. Jatkuvasti. Tyhjää kuppia ei kauan tarvitse pidellä käsissään. Se täyttyy huomaatta. Emännät muistavat kehottaa vieraita koko ajan pöydän ääreen. Pappia erityisesti. Papille maistuu.

Toivon, että huomisen tilaisuuden epävirallisuus tekisi tunnelman hieman rennommaksi...