Toinen luukku
Minkätyyppisen valitus / angstipostauksen tänään suoltaisin sisuksistani? Vaihtoehtoja näyttäisi olevan muutama.
Voisin valittaa kuinka oli taas vaikea herätä levottoman yön jälkeen. Yläkerran vauva kirkui, minä pyörin ja hikoilin.
Kenties voisin todeta elämäni olevan yksinkertaisesti harmaata mössöä. Ja jollei itseäkään kiinnosta, tuskin ketään muutakaan.
Vai olisiko kuitenkin parasta olisi pysytellä tuossa terapiaosastolla ja kirjoitella auki menneitä?
***
Nääh, olkoon. Tänään on ihan hyvä aamu. Sellainen 7 +. Sama pää ja sama paita kuin eilen. Sama musta x-files kahvimuki ja samat punaiset villasukat kuin eilen. Ja toissapäivänä. Voipi tosin olla ettei ole kovin coolia tunnustaa olleensa joskus kova x-filettäjä. Mutta en ole viileä tyyppi muutenkaan.
Huomenna on toisin. Lähden nimittäin Tampereelle.
Voisin valittaa kuinka oli taas vaikea herätä levottoman yön jälkeen. Yläkerran vauva kirkui, minä pyörin ja hikoilin.
Kenties voisin todeta elämäni olevan yksinkertaisesti harmaata mössöä. Ja jollei itseäkään kiinnosta, tuskin ketään muutakaan.
Vai olisiko kuitenkin parasta olisi pysytellä tuossa terapiaosastolla ja kirjoitella auki menneitä?
***
Nääh, olkoon. Tänään on ihan hyvä aamu. Sellainen 7 +. Sama pää ja sama paita kuin eilen. Sama musta x-files kahvimuki ja samat punaiset villasukat kuin eilen. Ja toissapäivänä. Voipi tosin olla ettei ole kovin coolia tunnustaa olleensa joskus kova x-filettäjä. Mutta en ole viileä tyyppi muutenkaan.
Huomenna on toisin. Lähden nimittäin Tampereelle.
9 Comments:
Noista kolmestahan lähtee jo aika kiva blandis. Kun se koristellaan hassulla pillillä (joka on kuvainnollisesti satiirisen ja lakonisen huumorintajusi [lempihuumortyylini] lohkaisu), ollaan ryystämässä mainiota cocktailia nimeltään Tuuba Tuubis. Kippistä vaan.
NP. Bill Evans: You Must Believe in Spring
Skål!
Lisämausteina voisi olla vielä...
- merkityksettömyyden toistaiseksi ohimenevät, mutta kovin lamaannuttavat hetket
- toivottomuuden tuulahdukset
- hyppysellinen itseinhoa
Lasin reunat koristellaan sokerihuurteella (eli naamioidaan siten, ettei kukaan tunnista myrkkycocktailin todellista sisältöä), nautitaan hyvässä seurassa kepeästi keskustellen ja huuhdotaan alas kuivakkaan naurahduksen saattelemana.
Jopas taas meni. Lienee parasta olla hiljaa loppupäivä.
Tuuba olkoon kaamoslapin blogiulottuvuuden virallinen itkumuuri. Nyt kerron miksi valvoin viime yön.
En aiemmin uskonut juttuja Kelasta, mutta totta ne taitavat olla. Kiinnostavaa, että lomake on tiskintätien mielestä kunnossa, ja sitten tulee kolme kertaa bumerangina takaisin. Aina on uusi vika tai puute. Joskus lappu korjataan tiskillä palautettavaksi, mutta tarkastajan mielestä se ei ollutkaan korjattu. Jännittävää kuolla pakkaseen kodittomana tällaisen takia. Mielestäni tällaiseen tilanteeseen joutuneella ei kuulukaan olla elämänhalua.
No, ruoka ja kunnon uni saavat tunteet, nuo tyhmät ja tarpeettomat evoluution jätteet oikenemaan.
Tervetuloa itkumuurille. Täällä sitä ollaan harmaana ja väsyneenä. Ymmärretään kaamoksesta kärsiviä, heitetään öljyä pimeydestä kumpuavien synkkien tunneroihujen liekkeihin ja kieritään niissä.
T.Ovatko asiat todella noin huonosti? Otan osaa. Vihastu! Taistele! Tunteissa voi olla voimaakin. Eivät ne täysin tarpeettomia ole.
Tai mistäs minä mitään tietäisin.
Kävimme Pekan kanssa syömässä ja kilpailemassa surkeudesta. Moni tietää mikä päivä tänään on. Enää ei ahista. Ainakaan aivan yhtä paljoa.
Halveksin tunteitani siksi, että tiedän niiden johtuvan verensokerista, unirytmistä ja vastaavista muulle maailmalle kuin lihakoneistolleni merkityksettömistä asioista. Ja olen taas oikeassa. Kohta lähden sinne virastoon. Ehkä tulen itkien takaisin, mutta silloinkin olen taas väärässä.
Aaargh aarght tätä angstia! Juttujanne kun lukee, niin vitutus sen kun kasvaa. Ja kyllä, tämä kielenkäyttö sallittakoot, kun se otetaan harkiten käyttöön.
Kotio saapuessa oli itku silmässä jos toisessakin.
Mutta *tattadadaa* toipa herra M hyvän viestin tullessaan, ja näin saatiin mielihyvähormoonia näihinkin aivoihin.
Tarkoitin siis empatiavitutusta kaikkien meidän lapsukaisten puolesta.
Tohkeissani en aina hoksaa muotoilla riittävän tarkasti.
Bluesissa kaikki toistetaan kahdesti.
Bluesissa kaikki toistetaan kahdesti.
Minä tiedän totuuden teistä kaikista.
Minä tiedän totuuden teistä kaikista.
Markolta loistobloggaus! :D
Lähetä kommentti
<< Home