23 päivää jouluun

Joulukuun 1. päivä. Kalenterin luukusta löytyi oravan kuva. Joulukuun kunniaksi aloitimme pienten pillipiiparien kanssa joulumusiikin soittelun. Teinit eivät niistä innostu, eivät ainakaan tunnusta. Ei ole nimittäin sopivaa innostua tai kiinnostua mistään. Ei niin, että opettaja huomaisi. Täytyy olla vain tasaisen tympääntynyt tai korkeintaan minimikiinnostunut.
***
Joulukuun kunniaksi, henkiseksi piristykseksi ja ikään kuin joululahjaksi ostin itselleni megahienot korkokengät. Sellaiset 1950-lukulaiset, mustaa mokkaa, korko 9 senttiä. Hinta ei silti huimannut päätä ja vaikka olisikin, niin voin aina selittää, että näissä kengissä sääret ovat edukseen. Jopa minun sääret. Kengillä ei liiemmin kävellä saati juosta, mutta se tuskin on tarkoitus. Niillä vain sipsutellaan sievästi.
***
Tapasin taas tänään sen miehen, jonka hiuksiin voi tehdä käsivarteni paksuisen letin. En voi olla joka kerta ihmettelemättä hänen hiustensa laatua. Ne näyttävät kasvavankin ihan silmissä. Tukkaa on enemmän kuin kotitarpeiksi.
***
Äkillinen sään lauhtuminen ja kuun asento ovat saaneet kissat sekaisin (tämä on mummun antama selitys poikkeukselliselle tilanteelle). Talviunta mieluiten ajanvietteenä harrastavat karvapojat ovat yli vuorokauden teutaroineet ja painiskelleet ympäri asuntoa. Pahaa ääntäkin ovat pitäneet. Pakkanen näyttää jo kiristyneen, joten eiköhän tämä elämä rauhoittune. Suursiivous tiedossa.