Silmät rähmässä

Tämä alkaa olla jo liian paksua.

Kello soi. Olin puoleksi hereillä, mutta en jaksanut nousta. Suunnittelin päivän tekemisiä, keittelin jo mielessäni kahvia ja olin koneella. Viimein raahauduin istumaan sängyn reunalle. Tökin miestäni ja kysyin kelloa.

Siinä kai heräsin. Mies näytti puhelintaan, joka osoitti 02.10. Mietin hetken tarkoittiko aika päivää vai yötä. Yläkerran kirkuvasta vauvasta päättelin olevan yö. Hetken kuluttua olin pakkasessa, työnsin kirkuvaa lasta rattaissa. Lapsi oli rattaisiin aivan liian iso, joka paikassa oli hirveästi lunta. En jaksanut työntää, vaan jätin lapsen siihen.

Pari viikkoa sitten synnytin unessani pojan, jonka vastoin tahtoani annoin pois. Silti olin tyytyväinen siihen mitä tein, vaikka päätös ei ollutkaan minun.
***

Aika keittää toinen saavillinen kahvia. Olen herännyt kohta kaksi tuntia sitten, epäilen.