Vanhuus tulee...joskus

Kävelin taas eilen voimalaitoksen siltaa. Vesi ei ole vieläkään jäätynyt. Kaksi Kanadan hanhea köllötteli jäällä päät siipiensä alla. Tuijotin niitä kai liian kauan, kun yhtäkkiä ne havahtuivat ja alkoivat tuijottaa takaisin. Itkettävän kauniita lintuja. En kuitenkaan itkenyt. Silmät olisivat jäätyneet siinä viimassa. Täällä kun ei oikeastaan koskaan tuule, vaan ilmassa käy sellainen pieni, pirullinen viima.

Tänä syksynä olen miettinyt, että josko tässä alkaa vanhenemaan. Tuo viima on nimittäin saanut minut käyttämään samoja toteamuksia kuin äiti ja mummu. Kylmä jäytää, eikä paita tai kaksi tunnu riittävän. Pelottavinta on, että pakkassäällä sormia kolottaa.

Täytyy silti muistaa, että eilen kävin Alkossa ja minulta kysyttiin henkkarit.