Mie lähen mökille

Puhun mää ja sää.
Puhumani kieli on sekoitus oulua, tamperetta ja lappia. Nuoruuden heikkona hetkenä opettelin eroon mie ja sie-murteesta. Jälkeenpäin en ole enää välittänyt opetella sitä takaisin. Nyt huomaan suustani lipsahtelevan silloin tällöin myös mietä ja sietä, mutta se ei ole tavallista. Jos se muljahtaa kieleltäni, huomaan sen heti. Eli ei ole oikein sujuvaa se.

Olisi kumma puhua lappia. Äitini puhuu h:n päälle, enkä ole oikein koskaan ymmärtänyt että miksi ihmeessä se niin tekee. "Mie olen menossa markethin, ajattelin leipasta. Tuukko sie käymhän samalla?" Noin se puhhuu. Eipä ole tainnu hän koskhan opetella puhumhan oikhen.

***
Taijanpa pittää hirviän löysän viikonlopun. Mie lähen nimittäin mökkeilemhän jonnekki kauvas. En mie ittekkään vielä tiiä oikhen että missä se tarkalhen ottaen oikein ompi, siis se mökki, mutta eikhän se huomenna jo jostaki löyvy. Häätyypi tässä alakaa kattomhan kamphet kashan. Jaa-a. Mithän sitä ihiminen oikhen tarviipi että pärijää? Saaphat ainakki, ettei jalat mäne märijäksi. Pyyhe pittää olla, jos vaikka saunothan. Ja mie varmana tiiän että se kaveri on kova saunomhan.
***

Olokaa tekki reiphaja ja käväskää vaikka kylästelemässä semmosen kaverin luona jota että ole nähäny aikhon.