Fill-in

Olin eilen keikkailemassa vuosien takaisen orkesterini kanssa. Olin ”fill-in” ja soitin kaiken sen, mitä muut klarinetistit eivät olleet huolineet. Tämä orkesteri on vuosien mittaan kokenut monia soittajavaihdoksia ja maailmanmyrskyjä, mutta kaksi vanhempaa soittajaherraa pysyvät aina mukana. Tuovathan he toki jatkuvuutta ja hyvää esimerkkiä nuorille, jotka nurkuen saapuvat viikottaiseen harjoitukseen.

Soittajien riveissä näkyi muutamia säväköitä nuoria (aikuisia!) miehiä. Koin hetkellisen täti-ikäistymisen tunteen, kun tunnistin heidän olevan niitä samaisia pikkupoikia, joille olen ollut äitinä ja isosiskona niillä monilla kerroilla, kun koti-ikävä yllätti heidät soittajien leiriviikonloppujen aikana.

Niinpä niin.