Akateemisen kuivakkaa kuten asiaan sopii

Eiliseen mennessä en ollut koskaan ollut publiikissa, itse asiassa en ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta ennen kuin se sattui omalle kohdalle. Ja pitihän se tietysti käydä kokemassa, vaikka todistuksen olisi toki voinut tilata kotiin myös postitse.

Ihmiset olivat yllättävän hyvin pukeutuneita. Näin jälkeenpäin ymmärrän, ettei sen olisi pitänyt olla yllätys, sillä onhan se nyt juhlallista saada todistus. Olin kai jo unohtanut mitä se merkitsee. Tunsin itseni nuupahtaneeksi ja rähjäiseksi kaikkien kampausten, korkkareiden, kapeaolkaimisten pukujen ja hartiahuivien keskellä.

Tilaisuus järjestettiin arkisehkosti luentosalissa. Paikalla oli kaksi ihmistä tiedekunnasta ja tietysti todistusta janoavat perheineen. Minun henkisenä tukenani oli ystäväni ja tuubastakin tuttu Inka.

Pienehkön puheen jälkeen toinen tiedekuntayypeistä ystävällisesti otti pöydältä todistuksen, avasi sen ja ojensi toiselle, joka luki todistuksen saajan nimen ääneen. Laudaturin gradustaan saaneiden arvosana julkistettiin kaikelle kansalle, jolloin näiden urheiden saavutus palkittiin kohteliaalla läpytyksellä. Läp-läp-läp.

Hautajaisissa toimitaan samoin adresseja luettaessa. Paitsi ettei taputeta.

Tilaisuus kesti kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen saimme kilistellä hienoa lasia toiset kymmenen minuuttia. Siinäpä se sitten olikin. Kyllä kannatti tulla.

***
Illalla juhlistimme jäljellä ja paikalla olevien samaa vuosikurssia olevien ystävien kanssa valmistumistani. Ruoka ja seura oli mitä mainiointa, toivottavasti pääsemme kokoontumaan samassa hengessä vielä monta kertaa.

***
Olo on vähän vaisu; tuntuu kuin olisin käynyt peruskoulun ja oikea opiskelu on vasta alkamassa.