Miten tässä enää tietää mitä mieltä olla mistäkään asiasta?

Eilen tuli prisman dokumenttisarjassa kunnon tietopläjäys koskien geeniruokaa. Nyt on ainakin minulla sitten hirveän vaikea enää yhtäkkiä olla joko puhtaasti geeniruoan kannalla tai sitä vastaan. Taas yksi asia lisää, josta on otettava selvää ja oltava jotain mieltä. Voi kauhia.

Tuossa samaisessa dokumenttisarjassa kerrotaan muuten seuraavalla kerralla ötököistä, sitä seuraavalla -kuinka ollakaan- ötököistä, nimittäin tappajamehiläisistä. Dokumentteja minun makuuni.

Mielihyönteisiäni ovat muuten muurahaiset. Ei siinä mielessä, että pitäisin niitä vaikkapa lemmikkeinä, vaan minua kiehtoo esimerkiksi niiden uskomaton kyky organisoitua valtaviksi muurahaisyhdyskunniksi. Huippua. (Tässä kohden voisi englanniksi sanoa cool.)
***

Olin tänään hetken aikaa kahdeksanluokkalaisille "opinnonohjaaja". Voitte kuvitella miltä seuraava litania kuulostaa koulunkäyntiin totaalisesti kyllästyneestä kahdeksanluokkalaisesta pipopäästä; "Olen kohta kolmekymmentä, opiskellut tähän saakka ekaluokasta (v.1981)lähtien... plaaplaa..lukio..plaaplaa..käsi-ja taideteollisuusoppilaitos...plaaplaa...kuusi tai seitsemän vuotta yliopistoa...perinteentutkimus on oikeasti mielenkiintoista..plaa..historia auttaa ymmärtämään maailmaa..plaaplaa.. tutkijaksi ehkä...ei varsinaista ammattia. Että minun mielestäni ihmisten kyllä kannattaa opiskella."

Syvä hiljaisuus.

Joskus selittäessä tulee yhtäkkiä ummehtunut ja pölyinen olo. Tänään kävi niin.