Aivot ovat hitaat ymmärtämään ympäristössä tapahtuvia asioita

Kesän ensimmäiset sukujuhlat takana. Käristystä ja pottuja tarjottiin, kahvia oli ja kakkukin niin kuin pitää.

Aivoni eivät ole sopeutuneet vielä kesään ja valtaisaan valoon. Tämä on joka vuosi aina yhtä hankalaa. Vai onko?

Nyt on jotain outoutta ilmassa; olen yhtä aikaa sekä energinen että suunnattoman väsynyt. Tasapainoilen tässä parhaani mukaan ja odottelen elimistöni seuraavan perässä. Kyllä se viimeistään heinäkuuhun mennessä pitäisi tasoittua.