Sairasta menoa

Lapin hulluus on sittenkin oikea sairaus, eikä vain muka hauska määritelmä innokkaille Lapin matkailijoille. On kuulema todettu, että jatkuva valoisuus kesällä on ensikertalaiselle liikaa. Aivot eivät ymmärrä, että valoisuudesta huolimatta on levättävä. Niinpä ihminen käy vuorokaudet läpeensä ylikierroksilla ja riekkuu itsensä vaikka hengiltä.

Isäni serkku tuli pari vuotta sitten Australiasta ensimmäistä kertaa Suomeen. Ukkopolo oli alkuun aivan sekaisin. Aikaero ja pitkä matka rassasivat, eikä jatkuva auringonpaiste helpottanut tilannetta. Hän ei tiennyt milloin pitää nukkua ja lopulta kun sai nukuttua hän ei herätessään ollut ollenkaan varma onko päivä vai yö.

Harmi, kun en muista, mikä tämä laadukas tietolähteeni oli. Se oli jokin lehti lääkärin vastaanoton odotustilassa. Oli mikä oli, mutta tiedättepä nyt varautua heikkopäisiin etelän sukulaisiin ja ystäviin, mikäli he näille leveyksille uskaltautuvat. Tosin matka etelästä pohjoiseen vaikuttaa jotenkin pitemmältä ja vaikeammalta, kuin toisin päin. Minä en ajattele näin, mutta olen päätellyt sen vain siitä, kun vierailukutsuistani kieltäydytään vedoten niiiiin pitkään matkaan. Kaiken lisäksi talvella on liian pimeää ja kylmää, kesällä liian valoisaa ja liikaa sääskiä...Samaan hengenvetoon he kuitenkin kutsuvat minua etelään. Junia kulkee ja lentokin kestäisi vain tunnin Helsinkiin...”Niin helppoa, tule nyt.”