Kohtelias ja kiltti, vaikka siltä ei aina näytäkään

Aina toisinaan käy niin, että kesken elokuvan tahi kirjan niissä esiintyvien ihmisten elämänkohtalo lakkaa kiinnostamasta. Mikäli noin tapahtuu kirjan aikana, minulla ei ole vaikeuksia jättää sitä kesken. Tästä on ollut puhetta aikaisemminkin. Tosin tunnen aina vähän huonoa omaatuntoa tästä.

Elokuvan katsominen on useimmiten lyhykäisempi ja kivuttomampi kokemus, joten se tulee katsottua useimmiten loppuun vaikka mielenkiinto ei siihen periaatteessa riittäisikään. Tosin hieman liian usein nukahdan epäkiinnostavien (ja miksei mielenkiintoistenkin, jos tarpeeksi väsyttää) elokuvien aikana.

Oikeassa elämässä (jollainen kuulemma joillakin on) ei voikaan noin vaan joko lopettaa olemista epäkiinnostavan ihmisen kanssa, tai nukahtaa kesken kaiken jonkun horisijan tylsien juttujen. Olisi varsin epäkohteliasta sellainen. Niinpä sitä kuuntelee kiltisti, ehkä nyökkäilee ja ainakin on olevinaan kiinnostunut.

Minä en koskaan teeskentele olevani kiinnostunut, koska en kerta kaikkiaan kykene hallitsemaan kasvojeni ilmeitä. Siksipä onkin noloa olla esittävinään jotain minkä näkee viiden kilometrin päähän vastatuuleen, ettei ole. Sen sijaan minut valtaa useinkin tunne, että seurassani oleva ihminen haluaisi paa-aaljon mieluummin olla jossain muualla, lopettaa kesken tai nukahtaa, unohtaa ja siirtyä eteenpäin.
***

Olen taas kahden vaiheilla yhden kirjan kanssa. Periaatteessa mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu, mutta täynnä ärsyttäviä ihmisiä häiritsemässä rauhaani.